Suomen kansan ikääntymisestä on puhuttu jo vuosia. Keskustelussa on yleensä sivuttu vanhenevan väestön vaikutuksia tulevaisuuden terveys- ja hoivapalvelujen kysyntään sekä siihen, riittävätkö kerätyt eläkerahastot kattamaan kasvavat eläkevastuut.
Varsin harvoin on muistettu, että kansalaisten keski-iän kasvu vaikuttaa selvästi myös niinkin keskeiseen elämänalueeseen kuin liikenteeseen, vaikka kaikille pitäisi olla itsestään selvää, että väestön vanhetessa ajokorttien määrä 65 vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla kasvaa.
Tilastojen mukaan vuodesta 2010 vuoteen 2040 ajokortillisten 65–69 -vuotiaiden määrä kasvaakin yli kymmenen prosenttia ja 70–74 -vuotiaiden määrä lähes 65 prosenttia. Lisäksi arvioidaan, että samalla aikavälillä 75–79 -vuotiailla ajokorttien määrä kasvaa noin 3,5 -kertaisiksi ja yli 80 -vuotiailla nelinkertaiseksi.
Luvut osoittavat kiistattomasti myös sen, että entistä vanhemmat kansalaiset ovat terveempiä kuin aikaisemmat sukupolvet. Ja haluavat lisäksi jatkaa liikkumista omalla autollaan yhä vanhemmiksi.
Myös vasta julkaistu Liikenneturvan ja Eläkkeensaajien Keskusliiton tekemä kysely kertoo, että suuri osa iäkkäistä on sitä mieltä, että ajokortittomuus tai autottomuus vaikeuttaisi sekä liikkumista että asiointia. Joukkoliikenteen käyttö vaihtoehtona kun ei tunnetusti ole mahdollista koko maassa tasapuolisesti.
Monen iäkkäämmän mielestä ajokortista luopuminen olisi vaikeaa jopa sellaisessa tilanteessa, että autoilu ei olisi enää turvallista terveysongelmien takia.
Tämä tuo haasteita etenkin lääkäreille, joiden on paitsi tehtävä päätöksiä terveystarkastuksiin tulleiden ikäkansalaisten ajokyvystä myös huomioitava lääkkeitä määrätessään niiden vaikutukset ajokykyyn.
Tunnetusti etenkin ns. kolmiolääkkeet saattavat vaikuttaa ajokykyyn ja toisaalta monien lääkkeiden yhteisvaikutus voi yllättää, huomauttaa esimerkiksi Liikenneturvan suunnittelija Aulikki Schrey.
Lääkäreillekin kehitys luo siis uusia haasteita, mutta toiveissa on, että lääkärien tietoisuutta liikennelääketieteestä erikoisalana parantaa tulevaisuudessa se, että maahan on vihdoin saatu myös liikennelääketieteen professuuri. Sen ensimmäinen hoitaja, professori Timo Tervo onkin jo ehtinyt tuoda voimakkaasti esiin sen, kuinka usein sairaudet ovat nykyisin liikenneonnettomuuksien taustatekijänä.
Liikenneturvallisuuden asiaa palvelisivat lisäksi vielä liikennelääketieteen keskukset, joihin ikäkansalaisten ajokunnon määrittely epäselvissä tapauksissa voitaisiin keskittää. Tämä helpottaisi oleellisesti terveyskeskuslääkärien työtä.
Seniori-ikäiset kansalaiset ovat lähtökohdiltaan hyvinkin turvallisuushakuisia liikenteessä olleessaan. Tästä kertoo muun muassa se, että turvavyön käyttö iäkkäiden joukossa hipoo sataa prosenttia.
Edellä mainitun kyselyn mukaan ikääntyneet kansalaiset pelkäävät liikenteessä eniten hurjastelijoita ja rattijuoppoja. Molemmat pelon kohteet ovat ymmärrettäviä siinä mielessä, että niihin ei omalla käyttäytymisellään pysty vaikuttamaan.
Moni on myös huolissaan siitä, että he eivät välttämättä huomaa liikenteessä kaikkea. Ikäihmisten realismin tajua kuvaakin se, että sitä samoin kuin omaa tunarointia liikenteessä pelkäävät nimenomaan vanhimmat ikäluokat.
Liikennesuunnittelullekin iäkkäiden autoilijoiden määrän kasvu luo haasteita. Rakennettavien teiden, katujen, risteyksien ja liittymien olisi oltava tulevaisuudessa entistäkin helpommin hahmotettavia.
Kolumni