Suomen la­jis­ton hä­viä­mi­nen jatkuu

Suomen luonnon monimuotoisuuden väheneminen ei pysähdy ilman lisäsuojelua ja maan- ja metsänkäytön muutoksia. Seminaarissa torstaina esiteltyjen tutkimusten mukaan lajien uhanalaistumiskehitystä voidaan hidastaa.

Avohakkuita tulisi vähentää.
Avohakkuita tulisi vähentää.

Suomen luonnon monimuotoisuuden väheneminen ei pysähdy ilman lisäsuojelua ja maan- ja metsänkäytön muutoksia. Monimuotoisuuden tutkimusohjelman väliseminaarissa torstaina esiteltyjen tutkimusten mukaan lajien uhanalaistumiskehitystä voidaan hidastaa tehokkaimmin keskittämällä elinympäristöjen aktiivinen hoito, ennallistaminen ja lisäsuojelu lajistoltaan arvokkaimpien ydinalueiden yhteyteen.

Juha Siitonen Metsäntutkimuslaitoksesta huomautti, että eläin- ja kasvilajien häviäminen Suomesta jatkuu lähivuosina - ja itse asiassa olisi ekologinen ihme, jos näin ei kävisi.

"Lajistomuutokset tapahtuvat usein vuosikymmenien viiveellä", Siitonen perusteli. Ilmiötä kutsutaan sukupuuttovelaksi. Maankäytön muutokset viimeisten 200 vuoden aikana ja kaikenlaisen maankäytön tehostuminen viimeisen 40 vuoden mittaan vaikuttavat siis luontoamme köyhdyttävästi vielä pitkään.

Tämä ei tarkoita sitä, että suojelu olisi turhaa. Vähenemistä voidaan hidastaa ja jollain aikavälillä pysäyttää.



Avohakkuita vähennettävä


Suomi on myös kansainvälisesti sitoutunut luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2010 mennessä, vaikka se käytännössä voikin siis olla mahdotonta.

Timo Kuuluvainen Helsingin yliopistosta muistutti että talousmetsien käsittely on keskeisessä asemassa metsien monimuotoisuuden suojelussa.

"Avainbiotooppien suojelu ja säästöpuut kattavat vain noin yhden prosentin talousmetsistä. Metsänhoito ratkaisee elinympäristön laadun siis 99 prosentilla talousmetsien alasta", Kuuluvainen totesi.

Kuuluvaisen mukaan etenkin avohakkuita tulisi vähentää nykyisestä. Uskomus, jonka mukaan avohakkuut ja tasaikäisten metsien kasvatus mukailevat hyvin metsän luontaista dynamiikkaa ja rakennetta, ei saa tukea uusista tutkimuksista.

Pienialaiset luontokohteet - kuten puronvarret ja kallionaluslehdot - todettiin tärkeäksi suojelun osa-alueeksi, mutta ne eivät yksin pysäytä lajiston uhanalaistumista.

Seminaarissa oli esillä etenkin Etelä-Suomen metsien suojelu, sillä monimuotoisuuden tutkimusohjelma on osa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa. Ohjelma kattaa myös Oulun läänin länsiosat ja Lapin läänin lounaisosan.

Ilmoita asiavirheestä