Hollywoodin menestyselokuvissa romantisoidaan piraattielämää, mutta kansainvälisen merenkulun kauppakamarin IMB:n mukaan merirosvous on yhä totista totta ja vakavaa rikollisuutta.
Alkuvuonna merirosvot hyökkäsivät maailman merillä 127 aluksen kimppuun ja nousivat 74 laivaan. Yksitoista kokonaista alusta kaapattiin, 156 miehistönjäsentä otettiin panttivangiksi, kolmetoista kidnapattiin ja kuusi tapettiin.
Vaikka luvut eivät ole juuri muuttuneet viime vuoden alkupuolesta, IMB on huolissaan tilanteen pahentumisesta niin sanotuilla kuumilla alueilla.
Pahimpia merirosvousalueita ovat tällä hetkellä Malaccan salmi Malesiassa, Kaukoidän saaristo, Karibianmeri ja Afrikan sarvi. IMB:n johtaja, kapteeni Pottengal Mukundanin mukaan piraattikartalle on tullut uusia alueita. Viime syksynä Etelä-Amerikan itärannikolla esiintyi uusia merirosvotapauksia.
"Joulukuussa 2005 annoimme ensimmäisen kerran Suomen itsenäisyyden aikana kaukoliikenteen aluksille yleisen merivaroituksen näistä merirosvousalueista", Merenkulkulaitoksen meriturvallisuusjohtaja, merenkulkuneuvos Paavo Wihuri sanoo.
Järjestäytynyttä
rikollisuutta
Merirosvouksen vähentyminen on IMB:n mukaan hidastunut ja rikollisuus on raaistunut ja muuttanut muotoaan.
"Kun aikaisemmin merirosvot keskittyivät omaisuuden ja rahojen vientiin, niin nyt on tapauksia, joissa miehistöä on surmattu. Kaukoidässä on ryhdytty viemään myös tarvikkeita. Ennen ei koskettu laivojen muonavarastoihin, mutta nyt tyhjennetään jopa niitä", Wihuri ihmettelee.
Merirosvousta voidaan Wihurin mielestä pitää laajamittaisena järjestäytyneenä rikollisuutena. Merirosvous aiheuttaa arvioiden mukaan vuosittain muutamien satojen miljoonien eurojen taloudelliset tappiot, kun otetaan huomioon, että kaappareiden kynsiin joutuu kokonaisia aluksia lasteineen.
"Kaukoidässä on kaapattu laivoja, joihin on sitten vaihdettu liput, maalattu uudet nimet kylkiin ja väärennetty dokumentit."
Merirahdin arvo on viitisen prosenttia maailmantaloudesta, jolle merirosvouden aiheuttamat taloudelliset tappiot ovat promilleja. Suomen merenkulku on maailman merenkulusta 0,2 prosenttia.
Merirosvouden aiheuttamat tappiot maksaa välillisesti merivakuuttajat, mutta käytännössä loppumaksaja on rahdinantaja eli merikuljetuksen ostaja.
"Merivakuutukset ovat jälkijättöisiä eli seuraavan vuoden maksut lasketaan joissakin tapauksissa suhteessa kolmeen aikaisempaan vuoteen. Merivakuuttaja kerää jälkikäteen aina takaisin sen, mitä on maksanut vahinkoina. Jos varustamo joutuu näitä maksamaan, se vaikuttaa merirahtiin", Wihuri sanoo.
Merirosvoustapauksien varalta laivojen miehistöjä on kielletty ryhtymästä vastarintaan.
Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa keskusteltiin loppuvuonna kauppa-alusten aseistamisesta riskialueilla, mutta ehdotus tyrmättiin, sillä aseiden pelättiin poikivan lisää väkivaltaa.