Taloustoimittajana olen monen muun ammatin edustajaan nähden etuoikeutetussa asemassa. Työtehtäviini kuuluu elinympäristöni tapahtumien seuraaminen, niiden eritteleminen ja vaikutusten punnitseminen sekä monessa tapauksessa havaintoni ja kuulemani kirjaaminen lehtijutuiksi. Ympäristön seuraaminen on kiintoisaa ja palkitsevaa, mutta väliin myös raskasta.
Pitkään tätä työtä tehneenä olen elänyt omakohtaisesti talouden toimeliaisuuden vaihtelut niin tässä Oulun seudulla, koko Suomessa ja edelleen globaalissa taloudessa.
Hyvinvoinnin kausina, talouden kasvun kausina, työtä on ollut riittämiin. Mutta myös mukavaa ja palkitsevaa se on ollut. Eteenpäinmenon seuraaminen ja siitä raportoiminen on ymmärrettävästi inhimillisesti mieluista työtä.
Nykyisessä talouden taantumassa ympäristön havainnointi ja sen eri puolien eritteleminen on sen sijaan työlästä ja henkisestikin raskasta. Vaikka talouden elpyminen ja kääntyminen nousuun on meistä kaikista kiinni, optimismin herättelyyn tuntuu keväästä huolimatta olevan edelleen varsin vähän aineksia.
Yritysten tulosjulkistukset kertovat monella toimialalla selviytymiskamppailun olevan totisinta totta. Eivätkä sopeuttamistarpeet ole yrityksillä ohittuneet. Huolestuttavan monista yrityksistä kantautuu tietoja eri tavoin toteutettavista henkilöstövähennyksistä. Toisaalta on ymmärrettävää ja älykästäkin, että yrityksissä huolehditaan tulevaisuudesta keskittymällä omassa liiketoiminnassa olennaisimpaan ja leikkaamalla kaikki mahdolliset ylimääräiset kustannukset, vaikka se tekisi kipeääkin.
Toistaiseksi olemme kuulleet ja saaneet nähdä, millaisia sopeuttamistoimia syvältä kouraissut taantuma on aiheuttanut talouden etulinjassa toimivissa yrityksissä.
Samalla on selvää, että seuraavaksi tarkasteluvuoroon tulevat talouden hyvän myötäleen aikana suomalaisessa yhteiskunnassa kasvatetut erilaiset hyvinvointipalvelut. Suomalaiset ovat syystä varsin tyytyväisiä omaan elämäänsä hyvinvoivassa kotimaassaan. Avoimessa globaalissa taloudessa Suomi on onnistunut luomaan vaurautta innovatiivisuudella, kovalla osaamisella sekä ottamalla nopeasti ja joustavasti käyttöön uutta teknologiaa. Olemme luoneet maahan vaurautta ja hyvinvointia, joista suuressa osassa maailman maista elävät ihmiset eivät osaa edes uneksiakaan.
Mutta mitä ilmeisimmin koko maailmaa syvältä kouraissut talouden taantuma on muuttanut Suomen selviytymisehtoja. Globaalissa taloudessa ei suostuta missään tapauksessa ilman muuta suomalaisen yhteiskunnan monia muita maita selkeästi korkeampitasoisen hyvinvoinnin maksumiehiksi. Meikäläisen hyvinvoinnin rahoittamisen ehtoihin kuuluu siksi selkeästi Suomen talouden entistäkin suurempi joustavuus ja voimakkaampi sopeutumiskyky.
Mutta ponnistelemallakaan emme voi mitään jo lähivuosina korostuvalle suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin merkittävimmälle ongelmalle -- väestön ikääntymiselle. Valtioneuvoston tuoreessa katsauksessa "Maailma ja Suomi 2010-luvulla" muistutetaan, että väestön ikääntyminen nousee jo tällä vuosikymmenellä selkeäksi talouskasvua rajoittavaksi tekijäksi Suomessa. Kovin etäisiltä tuntuvat kuitenkin suunnitelmat tulevan vajeen paikkaamiseksi eläkeikää nostamalla, kun yritysten arkea on juuri sopeuttaminen juuri työvoimakustannuksia säästämällä.
***
Vuosikymmenen jahnailun jälkeen Oulussa luovuttiin ydinkeskustassa pysäköintiruutujen rakentamisesta kallioparkkiin. Satoja uusia "ruutuja" kuitenkin tarvitaan, muuten keskusta kuihtuu käsiin.