Ruotsin kuningas, kuningatar ja kruununprinsessa kävivät Suomessa näyttämässä tasavaltalaisille, millaista juhlaa meidänkin elämämme olisi, jos emme olisi luopuneet vuonna 1918 Suomeen kuninkaaksi valitusta Hessenin prinssistä Friedrich Karlista.
Päätellen yleisön hullaantumisesta naapurikuninkaallisten edessä näyttää siltä, että kurkon laistaminen Suomessa oli suuri virhe. Niin suosittuja kuin presidenttimme, pääministerimme, eduskunnan puhemiehet ja kansanedustajat ovatkin olleet, jotakin loistokkuutta heidän juhlinnastaan on puuttunut. He ovat parhaimmillaankin vain tonyhalmeita, eivät siniverisiä.
Katsotaanpa siis hieman, mitä oikeastaan olemme menettäneet. Prinssi Friedrich Karlista olisi Suomen kuninkaana tullut Väinö I. Hän olisi hallinnut aikansa ja luovuttanut sitten paikkansa pojalleen Jouko I:lle.
Jouko olisi luultavasti riehaantunut kieltolain loppumisesta siinä määrin, että olisi menehtynyt nuorena maksakirroosiin ja kruunu olisi periytynyt hänen veljelleen Kurvelo I:lle.
Tällä hetkellä Suomen valtaistuimella istuisi mitä ilmeisimmin Kurvelon poika Paavo II. Hänen järjestysnumeronsa olisi II, vaikkei Paavo I:tä ollut lainkaan, sillä Paavo halusi lyödä edeltäjänsä paitsi majesteettisuudessa, myös numeroissa.
Paavo II:n perhe-elämä olisi luonnollisesti vakiopuheenaihe Suomen mediassa. Laajasti pohdiskeltaisiin mm. sitä, kuka hehkeän kruununprinsessa Emilian ympärillä pyöriskelevistä nuorukaisista olisi kelvollinen prinssipuolisoksi. Olisiko hän formulakuski Kimi Räikkönen, sinivalkoinen nuorimies Henry Saari, tai ehkä mäkikotka Matti Nykänen? Vai pitäisikö yrittää hankkia joku aito prinssi ulkomailta. Olisihan heitä vapaina pilvin pimein, Ruotsissa, Englannissa ja tiesmissä.
Paavo II ja kuningatar Päivi vain myhäilisivät salaperäisinä ja lykkäisivät koko puheenaiheen tuonnemmaksi: "Odotetaanhan nyt että prinsessa saa edes koulunsa käydyksi."
Mutta varsinkaan paparazzit eivät tietysti malttaisi odottaa. He väijyisivät kellon ympäri kruununprinsessaa ja jopa tämän nuorempaa sisarta, prinsessa Sofiaa. Maineeltaan arveluttavissa lehdissä julkaistaisiin tuhruisia kuvia, joissa kerrottaisiin prinsessan esiintyvän polvet paljaina. Internetissä mentäisiin vieläkin pitemmälle: prinssessojen päät istutettaisiin alastonmallien vartaloihin.
Normaali elämä olisi kieltämättä romanttista. Päivät pääksytysten kansa seuraisi kuninkaallisten edesottamuksia ja aina näiden näyttäytyessä pysähtyisi hurraamaan katuvarsille.
Siinäpä se aika kuluisikin. Työt jäisivät tekemättä ja maata kohtaisi ankea lama. Ehkä on sittenkin parempi, että kuninkaallisista aikanaan luovuttiin. Saahan noita lainaksi naapurista, jos oikein kova tarve tulee.