Ensiksi salissa kävi kohaus. Sitten naurettiin ääneen, kun lehtori Lisen Häggblom Vaasan yliopistosta luennoi ruotsalaisille opettajille ja opettajakokelaille. Aiheena oli, miksi Suomen koululaiset ovat Euroopan parhaita ja tuskallisen paljon parempia kuin ruotsalaiset ikätoverinsa.
Mille Tukholman opettajakorkeakoulun aulaan kokoontuneet parisataa kuulijaa nauroivat? Tuskin sille, että Ruotsin koululaiset ovat vasta kymmenennellä sijalla OECD:n Pisa-tutkimuksessa, jossa Suomi sijoittui ensimmäiseksi. Ei, yleisö nauroi sille, kun Häggblom selitti, että todistuksia ja kotiläksyjä pidetään Suomessa tärkeinä välineinä sen saavuttamiseksi, että koulu pystyy antamaan oppilaille hyvät tiedot.
Ruotsalainen koululainen saa ensimmäisen todistuksensa 15-vuotiaana eli vasta kahdeksannen luokan jälkeen. Kun Ruotsin kouluhallinnon viranomaiset viime viikolla esittivät, että todistuksia ruvettaisiin antamaan 14 ikävuodesta alkaen, he saivat kynsilleen kouluministeri Ibrahim Baylanilta.
Lisäksi Häggblom piti arvokkaana sitä, että todistuksissa noudatetaan edelleen numeroasteikkoa 4-10, joka on tuttu myös vanhemmalle sukupolvelle. Ruotsissa todistuksia on muutettu useita kertoja, sikäli kun niitä ylipäänsä vielä käytetään.
Voin vakuuttaa, ettei nauru ollut ilkeää. Kysehän oli ennen kaikkea työkaluista, joita myös ruotsalaiset opettajat toivovat itselleen.
Ruotsin koululaisiin kohdistuvat vaatimukset ovat koko ajan vähentyneet. Pyrkimyksenä on ollut, että koulun tulee luoda tasa-arvoa ja kaventaa sosiaalisia kuiluja eikä "lajitella" oppilaita. Tämä on johtanut siihen, että pienin yhteinen nimittäjä ohjaa kaikkea eikä lahjakkaille oppilaille ole tarjolla rohkaisua tai kimmoketta.
Parempiin todistuksiin pyrkimistä sanotaan Ruotsissa "todistuskiihkoksi". Moni asia on halveksien siirretty syrjään, jotta päästäisiin eroon vanhasta "pänttäyskoulusta".
Ruotsin koululaitoksen tason huononeminen on jo pitkään ollut keskustelujen aiheena ja nyt siitä on tullut myös teema ensi vuoden vaalitaistelussa. Hallituksen porvarilliset haastajat ovat jo pitkään vaatineet uutta järjestystä.
Tukholman opettajakorkeakoulussa järjestetty seminaari oli täynnä huolimatta siitä, että kaunis kevätilta houkutteli ulkoharrastusten pariin. Luennoitsija sai ilmeisen tiedonhaluiselta yleisöltään lämpimät suosionosoitukset. Hän muistutti, että Suomen koulujärjestelmä on tähän asti jäljitellyt monessa asiassa Ruotsin mallia. Nyt sitä vastoin muiden maiden kouluväki vaeltaa Suomeen oppimaan ja ottamaan mallia suomalaisesta järjestelmästä.
Koulutuspolitiikan huonot tulokset eivät ole Ruotsin ainoa ongelma. Kysymys on myös opettajien värväämisestä. Ammatti ei tarjoa korkeaa palkkaa sen paremmin kuin statustakaan. Salissa syntyi naurua, kun aikaisemmin Ruotsissa ja Kuopiossa opettajana toiminut, mutta nykyisin Vaasassa työskentelevä Häggblom kertoi tavallisesta luokanopettajan virasta, jota oli hakenut peräti 47 henkilöä. Ruotsissa on ylipäänsä vaikea saada päteviä hakijoita virkoihin.
Opin ottaminen Suomesta on viime aikoina tullut Ruotsissa suorastaan trendiksi. Ruotsalaiset seuraavat Suomen eri aloilla saavuttamaa menestystä suuren ihmetyksen (ja joskus ihailun) vallassa. Tämä pätee etenkin elinkeinoelämään. Pieninkin Nokian tuloksessa tapahtunut muutos uutisoidaan ja sitä verrataan Ericssonin vastaaviin lukuihin. Joskus voi kuvitella suorastaan kuulevansa helpotuksen huokauksen, kun Nokia on kokenut takaiskun. Mutta muuten tavallisin reaktio on, että "suomalaiset ovat niiiiin päteviä".