- Rasmus! Nightwish! Lordi! ... Sibelius!
Itävirolaisen Alatskiven lukiolaiset tunnistavat helposti suomalaisen musiikin "klassikot". Dingokin on helppo nakki: Levottoman Tuhkimon vironkielinen versio Rahutu Tuhkatriinu oli Virossa viime kesänä hitti.
Suomen Viron-instituutin johtajan Jaana Vasaman vetämä musiikkitunti on osa Aleksis Kiven päivän viettoa koulussa, jonka oppilaista yli 40 opiskelee suomea.
- Osa varmaan valitsi suomen laiskuuttaan, koska vaihtoehtona oli venäjä. Moni on kuitenkin ihan aidosti innostunut, opettaja Signe Liiv hymyilee.
Peipsijärven rannalla sijaitseva Alatskivi ei ole Virossa poikkeus, sillä suomea voi lukea peräti 25 lukiossa eri puolilla maata. Viime vuonna pohjoisen naapurin kieltä opiskeli 1 033 lukiolaista.
Suomea opetetaan myös Viron ammattikouluissa, lähinnä hotelli- ja ravintola-alalle tai muihin palveluammatteihin tähtäävillä linjoilla.
Lukuvuonna 2004-05 ammatillisissa oppilaitoksissa tilastoitiin lähes 4 000 suomen opiskelijaa.
- Suurin osa heistä käy tosin vain lyhyen, 30-tuntisen suomen kurssin, jolla ei ehdi oppia kuin ihan perusasiat. Pitempiä 100-200 tunnin kursseja on vain muutamissa ammattikouluissa, Suomen Viron-instituutin Tarton toimipisteen kulttuurisihteeri Järvi Lipasti kertoo.
Lukioissa suomea luetaan C-kielenä eli kolmen vuoden aikana yhteensä 200 viikkotuntia. Ainoa virolainen koulu, jossa suomen opiskelun voi aloittaa jo ala-asteella, on Pärnussa.
Opettajista kohta pulaa
Yleisin perustelu suomen opiskelulle on, että Suomessa on sukulaisia ja tuttavia. Moni haluaa myös töihin Suomeen.
90-luvun alkuvuosina suomen opiskelijoita oli Virossa vielä neljä kertaa enemmän, mutta nyt into on hiipunut. EU-Virossa kiinnostavat enemmän muut kielet, erityisesti englanti.
Myös kiinnostus venäjään on kasvanut selvästi. Viime vuonna sitä opiskeli vieraana kielenä 63 000 lukiolaista, kun englannin lukijoita oli runsaat 105 000. Saksaa opiskeli 23 000 ja ranskaa 3 200 oppilasta. Suomi oli listalla viidentenä, niukasti ruotsin edellä.
Tarjolla olevasta kielivalikoimasta päättävät koulut. Suomen kielen kohdalla yksi ongelma on, että opettajista alkaa olla pulaa.
- Kun tunteja on vähän, yksikään opettaja ei tule toimeen pelkästään suomea opettamalla. Siksi pitäisi saada lisää niitä, jotka voisivat opettaa suomea jonkin muun aineen ohessa, Lipasti sanoo.
Oppilaitosten ongelmat ovat Suomi-instituutissa hyvin tiedossa, sillä instituutti on järjestänyt virolaisille suomen opettajille täydennyskoulutusta jo toistakymmentä vuotta. Lipasti itse valmistelee aiheesta lisensiaattitutkimusta.
Toiveena on, että instituutin Tallinnassa ja Tartossa järjestämillä kursseilla voisi jatkossa korvata yliopisto-opintoja. Se helpottaisi sivutoimisten suomen opettajien pätevöitymistä.
Virolaisille pitäisi saada myös uusi, sukulaiskielen puhujille räätälöity suomen oppikirja. Kouluissa yleisimmin käytetty kirja on jo 12 vuotta vanha, eikä ulkoasultaan vastaa enää nykyajan vaatimuksia.
- Etsimme parhaillaan uudelle kirjalle tekijöitä, Lipasti sanoo. Sille pitäisi löytää myös virolainen kustantaja, sillä Virossa julkaistut oppikirjat ovat selvästi halvempia kuin Suomesta ostetut. Sillä on niukalla budjetilla eläville virolaiskouluille iso merkitys.