Suomen historian ehkä noloin bisneskauppa esitellään ensi viikolla ilmestyvässä uutuuskirjassa Suomen pahimmat bisnesmokat: Tarinoita bisnesjohtamisesta.
Helsingin yliopiston professori Markku Kuisman ja yrittäjä, kolumnisti Pekka Seppäsen kirjoittamassa teoksessa revitään auki suomalaisten vanhoja haavoja ja luodaan katsaus suomalaisten johtajien ja yritysten pahimpiin epäonnistumisiin.
Yksi kirjan tapauskertomuksista käsittelee katastrofiksi osoittautuneita kauppoja, jotka Suomen sen aikainen valtion teleyhtiö Sonera teki vuonna 2000. Tuolloin yhtiö osallistui huutokauppoihin, joissa Saksan ja Italian valtiot myivät kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkotoimilupia.
Sonera maksoi näistä umts-toimiluvista huikeat 4,3 miljardia euroa vain todetakseen ne pari vuotta myöhemmin täysin arvottomiksi. Uuden tekniikan kehitys oli viivästynyt, eikä Soneralla olisi ollut enää varaa verkkoinvestointeihin tai palveluiden pystyttämiseen.
– Kansan suussa kauppa vääntyi hölmöläistarinaksi, jossa Soneran johtajat ostivat neljällä miljardilla ilmaa, Kuisma ja Seppänen kirjoittavat.
Kirjoittajien mukaan Soneran silloisen johdon tempaisi mukaansa todellisuudentajun hämärtyminen, joka vakuutti heidät siitä, ettei maksetulla summalla ollut väliä. Umts-toimilupa näyttäytyi sijoituksena, jonka arvo ei voi laskea.
Vaikutti siltä, että toimilupa tulisi olemaan sitä arvokkaampi, mitä lähemmäksi liiketoiminnan aika tulisi. Tätä aikaa ei koskaan tullut. IT-kupla räjähti Soneran kannalta liian varhain.
– Kaupat johtuivat todennäköisesti enemmän Soneran johdon vauhtisokeudesta kuin oman edun tavoittelusta. Johto kuvitteli ehkä tosissaan, että umts-kaupoissa myytiin taivasosuuksia, niin kuin kirjaimellisesti ottaen myytiinkin.
Kirjoittajien sanoin Soneran johto otti tietoisesti suuren riskin osallistuessaan Saksan umts-huutokauppaan. Kun riski osoittautui liian suureksi, alkoi poru ja syyttely.
– Soneran riskinottajat eivät kuitenkaan ottaneet riskiä omilla rahoillaan. Heillä ei ollut mitään hävittävää. Kun kaupat osoittautuivat lopulta epäonnistuneiksi, Soneran johtajat eivät menettäneet lanttiakaan, kirja lataa.
Epäonnistuneet kaupat olivat Soneralle lopun alkua. Kertyneiden velkojensa maksamisen vuoksi se joutui järjestämään osakeannin eli keräämään omistajiltaan lisää rahaa taloutensa pelastamiseksi.
Siitä ei kuitenkaan ollut parantavaksi lääkkeeksi. Kauppojen myötä Sonera oli valmis ruotsalaisen Telian poimittavaksi. Sonera liitettiin Teliaan ja menneestä muistuttaa yhä edelleen Sonera-sana yhtiön virallisessa nimessä. Kaupat myös johtivat siihen, että Elisasta tuli Suomen valtion teleyhtiö Soneran sijaan.
– Saksan umts-huutokaupan olennaisin seuraus oli se, että Suomen valtio ja Soneran muut osakkaat avustivat Saksan valtiota neljällä miljardilla eurolla. Jokainen suomalainen lahjoitti saksalaisille tuhat euroa puhtaana käteen, kirjoittajat tiivistävät.
Soneran lisäksi teoksessa esiteltävien bisnesmokaajien joukkoon ovat päässeet muun muassa Stora Enso, Nokia, Suomen Pankki, Fortum, Talvivaara ja Outokumpu.