Koko laidallinen suomalaista tanssikenttää tuntui viikonloppuna hakeutuneen kajaanilaiselle pelialustalle: Näyttämönä oli Kaukametsän sali. Otteessa esittävä tanssi. Käynnissä koreografien mittelökin.
Kajaani on ollut tähän saakka pirteähköstä tanssielämästään huolimatta enemmän toisten tuliaisten varassa. Rinta rottingilla sinne on kyyditty joukolla näytille uusia pienkoreografioita eri puolilta maata. Lähitulevaisuudessa käy niin, että enenevä määrä alkaa myös tyydyttää tanssinälkäänsä Kajaanissa.
Siivilleen kohonnut kajaanilaisammattilaisten Routa pääsee tänä keväänä vasta oikein vauhtiin. Kolmen pitkän kantaesityksen jonosta ensimmäinen on Oulussa, missä Syli syntyy parin viikon päästä valtakunnallisilla lasten ja nuorten teatteripäivillä yhteistyökumppaninaan muun muassa JoJo Oulun Tanssin Keskus. Kajaaniin Syli sykkyröityy toukokuussa neljäksi päiväksi.
Tämän kuun lopussa saa ensi-iltansa Roudan Kyllikin kosto, jonka on kuudelle tanssijalle koreografioinut Mikko Orpana. Yhdessä Kajaanin kaupunginteatterin kanssa taipuu huhtikuussa liiketeatterin hengessä Hugo Simbergin maailma toteutukseksi Pirut ja enkelit.
Ja muutamaan nousevan tanssipolven kajaanilaisedustajaan törmää ihan pikapuolin, kun Kajaanin kaupunginteatteri taittaa Ilkka Laasosen ohjauksessa matkaa Tapperin taiteilijaveljesten maailmaan. "Naskaleiden" joukossa on toiselle kymmenelle yltävä Arttu Wäänänenkin, joka kipusi sunnuntaina pariin otteeseen Uusien tanssien estradille.
Turusta Kokkolaan, Helsingistä Firenzeen
Kymmenen minuuttia on oikeastaan ainoa eksakti raja, millä järjestäjät ovat Kajaanissa palkintokilpaan lähteneitä tiukasti evästäneet.
Vajaan kolmenkymmenen teoksen joukosta löytyi nytkin esimerkkiä siitä, miten "uusi" on saksittu pidemmästä teoksesta, eikä ainakaan alkuperäiseen nähden mitenkään erityisen onnellisella tuloksella.
Näppärimmästä ja niin esityksellisesti kuin tähtäimellisesti kunnianhimoisimmasta päästä löytyi niin sanottu "palapelikokoamis"esimerkki. Lady ja Rodriguezs nähdään pidempänä versiona tuonnempana kilpailemassa Firenzessä. Perusjuurena on aiempi duetto. Asialla on kolmikko, jonka teatterikorkeakoulussa (Teak) tanssia opiskeleva mieskaksikko vastaa koreografiasta.
15-vuotiaana balettimaailmaan sukeltaneella Jarkko Mandelinilla, 23, on yhtä ja toista tanssiviritystä ynnä takanaan oopperan koulu, jonka ammatillista puolta parhaillaan Viivi Keskinen, 18, lopettelee ja tutkailee tosissaan ranskalaisia tanssityömarkkinoita. Trion osapuolista Sakari Saikkonen, 22, on lähtöisin Outokummusta. Kuopion musiikkilukion tanssilinjan kautta Helsinkiin opiskelemaan tulleella on kumppanusten tapaan myös kokemusta laveammalla eurooppalaisella kentällä nuorten tanssijoiden kokoonpanossa.
Fleksiibi ja taitava näitä samoja sanoja voi käyttää Aurinkobaletille Sasha Peljajevin rakentamasta Hän, joka lensi ylösalaisin -teoksesta. Se on ehtinyt esiin myös palasina ja erilaisina trimmauksina.
Lauantainen Siiville!-ilta tarjoili teoksen viiden tanssijan voimin. Yhtenä Routaan kuuluva Heidi Naakka, jolle ja josta Kajaanin kaupunginteatterin puolella työskentelevä tanssinkin ammattilainen Sonja Ryhänen on rakentanut "käyntikortin" Kohta. Siinä ääninauha aluksi toistaa kainuulaisen omalla suulla kotoisella murteella tätä päiväänsä. Erikoisnäytöksen kokonaisuuteen Kohta istui semminginkin hyvin, kun se Peljajevin koreografian tavoin käyttää Kimmo Pohjosen musiikkia.
Peljajevista on tullut Aurinkobaletille luottokoreografi, jonka teokset ovat kuljettaneet viimeeksi ryhmää Italiaan ja Venäjälle. Kajaanista turkulaiset, yksi kaupungissa vaikuttavasta kolmesta ammattiliittymästä, kiirehti Kokkolaan Talvitansseihin, missä Urmas Poolametsin toissa vuonna ohjelmistoon tullut supersuosittu Pähkinänsärkijä näki ensimmäisen kerran vierasnäyttämön.
Lapista lastillinen, Keski-Suomesta kaksi
Lapin balettiopistolaisia kipusi Kaukametsän näyttämölle kolmasti. Rehvakkaasti koko katselmus-kilvan ensimmäisessä laulettiin viina-ryypistä ja raitin tallaamisesta. Käännettyvartisissa kumisaappaissa ja pyykinpesun valkoisissa esitetty Hervannan polkka syntyi alunperin Tallarin tallenteeseen Uuteen nousuun. Pontta nuorten naisten runsaan kymmenikön kansanomaiseen rutistukseen koreografi Outi Kallas haki uudelleen houkuttelemalla heidät lauluun.
Kantelekin tuli lavalle Kajaanissa. Keski-Suomesta, Äänekoskelta tuotu oli eläväsointina harvinaisuus. Mutta Ala-Keiteleen Musiikkiopistossa opettava Elisa Kerola-Tuuri oli itse asiassa varsinainen hätäapu; Kirsi Keisasen Sallitun alkuperäisen tanssijistotertsetin säestäjänä oli myös trio. Hengittävää mutta ei uraauurtavaa.
Kirsi Kemppaisen maailmaan törmäsi toisen ja kolmannenkin kerran. Sunnuntaina lavalle astuneiden Jyväskylän naisvoimistelijoiden Kumina-ryhmä ennen nykynimeään oli hänenkin joukkueensa. Nykyinen Koskelan Tanssin opettaja puuhaa sitäpaitsi innokkaasti jyväskyläläisessä Tanssiteatteri Krampissa, joka nyt tällä kertaa Kajaanissa esiintyi pelkästään miesvoimin. Kaksi rintamaa (kor. Laura Lehtinen) on osa viime syksyn 1930- ja 1940-luvusta kertovasta koosteteoksesta, missä koreografisia kynsiään näytti kaikkiaan kymmenen kramppilaista.
Itäsuomalainen Himolandia
Ammatillisille opinahjoille näyttää tulleen enemmän kuin tavaksi nimenmuutos. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulusta on sukeutunut Savonia, ja sen sisälle on yksiköity Kuopion Musiikki- ja tanssiakatemia, mistä kasvaa molemman alan opettajia ja orkesterinjohtajiakin.
Tänä keväänä opintonsa siellä päättää Neea Koskinen. On jo ihme, mikäli hänen Himolandiansa kaltainen akatemianelikon esitämä herkku ei saa lisänäkyvyyttä: Tämä on yksi muunnelma omenasta, Aatamista sekä Eevasta, ja himoista - hillityistäkin.
Kansallisoopperan balettioppilaitoksenNuoruuden aikainen (kor. Taina Huoviala) oli viime keväänä Arktisissa Askelissa Oulussa. Nyt vähän eri puolilta maata oleva joukko on edennyt teoksen kanssa, puolivarpailta on noustu kärkitossuille. Että jos he itse ilmaisivat käänteen sanoilla, keveämpää, haastavampaa, vaikeampaa - niin sanoista viimeinen on näkösällä kyllä.
Viime syksynä balettioppilaitoksessa aloitti Sara Kaustinen, 15. Hänellä on ollut nuoreksi tanssijaksi sellainenkin harvinainen mahdollisuus kuin olla lähituntumassa Maija Plisetskajan kanssa. Vuosikymmen Ballet Mikkeliä on laventanut kosolti itäsuomalaistytön balettipiiriä.
Stadia eli Helsingin ammattikorkeakoulu antoi myös osan itseään. Liikkeellä oli esittävän taiteen linjalta teatteri-ilmaisunohjaaja-opiskelijanelikko, ei siis mikään erityistanssijajoukko! Tango Lunaire oli ryhmätyö. Tulevaisuudessa Musica Nova -tapahtuman yhteydessä koko Statusfer-ryhmän (yhteensä seitsemän) ajatusmaailmaan pääsee tutustumaan elävän musiikin kera. Nyt koettiin unenomaista surrealismia.