Suomen jalkapallomaajoukkue on pelannut karsinnat vuoden 2008 EM-lopputurnaukseen yhtä ottelua vaille valmiiksi. Meno on ollut värikästä, turhauttavaa ja tunteikasta, ja keskiviikon karsintapäätöksen jälkeen on aika joko jossitella tai riemuita.
Suomen alku vaikeassa lohkossa oli upea. Syyskuun 2. päivä 2006 vierasottelusta Puolaa vastaan kotiinviemisinä kolme pistettä 3--1-voitolla, maalintekijöinä kahdesti Jari Litmanen ja kerran Mika Väyrynen. Voitto tuli täysin ansaitusti ja hienolla tavalla, vaikka Puola olikin yllättävän vaisu ja ilmeisen sekaisin heikosti sujuneen MM-lopputurnauksen jälkeen.
Neljä päivää myöhemmin kotiavaus, ja vastassa MM-nelonen Portugali. Lopputulos 1--1 riemastutti, vaikka pieni kaiherrus jäikin. Mahdollisuudet kun olivat täyteenkin pistepottiin maailmantähtiä vastaan. Jonatan Johanssonin johtomaalin kuittasi avausjakson lopulla Nuno Gomes, eikä lisämaaleja enää nähty huolimatta Suomen miesylivoimasta Ricardo Costan ulosajon jälkeen.
Kuukautta myöhemmin Suomi matkasi pitkälle itään, ensin Armeniaan ja sieltä Kazakstaniin. Haussa oli tietenkin kuusi pistettä, mutta neljään tyydyttiin sitkeän Armenian pitäessä pelin maalittomana ja Kazakstanin kaatuessa Litmasen ja Sami Hyypiän maaleilla 2--0.
Vuoden 2006 karsintapelit päättyivät Armenia-ottelulla marraskuussa. Töölön stadionilla meno oli nihkeää, mutta siitä viis, sillä Mika Nurmelan maali ottelun 8. minuutilla ja maalivahti Jussi Jääskeläisen venymiset riittivät kolmeen pisteeseen. Suomi karsintatauolle tappioitta ja lohkokärjessä, 11 pisteellä viidestä pelistä.
Bakun katastrofi
Edellisen syksyn nousukiito sai karmaisevan lopun 28. maaliskuuta, kun Suomi ylsi pohjanoteeraukseen Azerbaidzhanin pääkaupungissa Bakussa. Emin Imamalijevin maali 82. minuutilla toi isännille ensimmäisen arvokisakarsintavoiton sitten vuoden 2003, ja ansaitusti. Sen verran hukassa Suomi oli läpi ottelun.
Kesäkuun alussa ikiaikaiset toiveet arvokisapaikasta uhkasivat jo hautautua, kun Serbia otti helpon 2--0-voiton Olympiastadionilla vaisusta Suomesta. Bosko Jankovicin maali jo 3. minuutilla tylsytti Suomen aiotun alkurynnistyksen heti alkuunsa, ja kahden peräkkäistappion myötä näytti jo, että kärki karkaa jälleen kerran Suomelta.
Tunnelmat paranivat kuitenkin neljä päivää myöhemmin, kun kuuluisuuteen liitänyt Bubi-huuhkaja ja pirteästi pelannut joukkue kukistivat Olympiastadionilla Belgian 2--0 Jonatan Johanssonin ja Alexei Eremenko juniorin maaleilla. Suomi oli jälleen mukana lohkon kärkitaistossa.
Reilun kahden kuukauden kesätauon jälkeen karsintaa jatkettiin jälleen kotipelillä, tosin nyt Tampereella. Heikko Kazakstan sinnitteli, mutta Suomi pinnisti Eremenkon ja Teemu Tainion maaleilla tärkeän 2--1-voiton. Syksyn viiteen peliin päästiin kohtuullisista asemista, vaikka loppuohjelma kovalta näyttikin.
Ei maaleja, ei niin millään
Karsinnan loppurutistuksen avasi vaikea peli Suomen matkatessa Belgradiin Serbian vieraaksi 8. syyskuuta. Osa ottelussa oli olla ottavana osapuolena, mutta hyvään 0--0-tulokseen Suomi ylsi sitkeän puolustamisen myötä.
Maaleitta jäätiin myös neljä päivää myöhemmin, kun Puolan kanssa pelatun ottelun pääosiin nousivat Olympiastadionin maalitolpat. Eremenkon tolppaan laukoma pallo ehti vieriä jo maaliviivallakin, ja Maciej Zurawski heilutti maalipuuta vielä loppuhetkillä. Tulos ei ollut huono, mutta jossittelua jäi Suomen hallitessa kuitenkin peliä. Voitto olisi nimittäin nostanut Suomen lohkokärkeen ohi Puolan.
Jossittelu ja maalittomuus jatkui lokakuussa Brysselissä Belgian vieraana. Suomi yritti kiitettävästi, ja pallo saatiin kahdesti Belgian maaliinkin. Kummallakin kerralla tuomiona kuitenkin paitsio, ja Johanssonin "maalissa" avausjakson lopulla tuomio oli väärä. Niinpä niin, ja kisapaikka jo monen mutkan takana.
Marraskuun 17. päivä Olympiastadionilla päätettiin Suomen kotiurakka, ja vastassa oli lohkojumbo Azerbaidzhan. Ainoastaan voitto pitäisi ohuen EM-haaveen elossa.
Maalintekotaidot unohtanut Suomi puski päätä azerien puolustusmuuriin alusta alkaen, ja maaliskuun kauhukuvat Bakusta tulivat karmeina mieleen Mahmud Gurbanovin ohitettua Jääskeläisen vieraiden ainoalla laukauksella ottelussa. "Ei voi olla totta", tuntui ajatus kuuluvan kirkkaana Helsingin pakkasessa, mutta Suomipa nousi vielä kanveesilta. Mikael Forssellin ja Shefki Kuqin maalit viimeisen vartin aikana toivat 2--1-voiton, ja mahdollisuuden tehdä historiaa.