Suomen maaperässä on runsaasti rikkauksia, vaikka toisin on luultu ja uskoteltu. Geologisesti Suomi on aluetta, jonkalaisessa maailmalla on kovasti kaivoksia. Siksi Suomesta on hyvä syy etsiä mineraaleja. Tämä toi 1996-1998 kaivosbuumin Suomeen.
1990-luvun alkuun saakka Suomessa saivat toimia vain kotimaiset yhtiöt malminetsinnässä. Kotimaisilla valtionyhtiöillä oli etuosto-oikeus, kun Geologian tutkimuskeskus GTK löysi jotakin. Kun liityttiin EU:hun, Suomeen piti päästää ulkomaiset kaivosyhtiöt toimimaan.
Suomesta löytyy helposti maailman parasta taustatietoa kaivosyhtiöille, jotta ne voivat arvioida alueiden mielenkiintoa. GTK on tehnyt merkittävää tutkimusta.
Sotien jälkeen Suomessa perustettiin Raahen ja Tornion terästehtaat, ja oli myös malminetsintää. Sitten keksittiin, että piti kansainvälistyä. Outokumpukin alkoi etsiä malmeja ulkomailta.
Suomessa päätettiin Timo Lindborgin mukaan 1980-luvulla suurin piirtein valtiollisella komiteamietinnöllä, että Suomesta ei enää löydy mineraaleja. Malminetsintä ajettiin alas.
"Samaan aikaan Outokumpu muutti strategiaa, koska oli epäonnistunut Chilessä. Suomesta ei ollut malmeja oikein etsittykään, joten Outokumpu päätti, ettei kaivostoiminta ole sen ydinaluetta vaan sulatot, joille saa raaka-ainetta ulkomailta."
Rautaruukki oli aiemmin päättänyt ostaa malminsa Kostamuksesta. "Se oli poliittisten päätösten tulos. Saatiin ihmiset uskomaan, ettei täältä löydy mitään. Se taas jätti hyvän aukon ulkomaalaisille", Lindborg sanoo.