Suomen kallein poro etsii isäänsä

Poropoika Niko kuopii koparoillaan lähtökuoppia hankeen. Niko on tähti uudessa suomalaisessa koko illan tietokoneanimaatiossa, joka on myyty etukäteen ainakin 30 maahan.

Poropoika Niko seikkailee pohjoisen erämaissa. "Lappia on pyritty saamaan kuvaan niin paljon kuin mahdollista", kertoo AD Mikko Pitkänen. "Karuista maisemista ja revontulista yritetään ottaa kaikki irti."
Poropoika Niko seikkailee pohjoisen erämaissa. "Lappia on pyritty saamaan kuvaan niin paljon kuin mahdollista", kertoo AD Mikko Pitkänen. "Karuista maisemista ja revontulista yritetään ottaa kaikki irti."

Poropoika Niko kuopii koparoillaan lähtökuoppia hankeen. Niko on tähti uudessa suomalaisessa koko illan tietokoneanimaatiossa, joka on myyty etukäteen ainakin 30 maahan.

Karvaisella ja nuposarvisella varhaisteinillä on tärkeä missio. Sen avulla Animaker Oy, Cinemaker Oy ja Suomen johtava animaatiostudio Anima Vitae aikovat valloittaa Euroopan ja ehkä koko maailman.

Kotimaan ne valloittivat Itse valtiailla, joka opetti myös aikuiset katsomaan animaatiota.

"Niko - Lentäjän poika on klassinen tarina, jonka moderni vääntö on siinä, että Niko on itse asiassa yksinhuoltajaperheen kasvatti. Vain äiti on ollut paikalla. Elokuva ei kerro joulusta, vaikka tapahtuu jouluiseen aikaan", valaisee Anima Vitaen toimitusjohtaja ja tuottaja Petteri Pasanen.

Lentäjän pojan budjetti on 6,15 miljoonaa euroa. Se on Suomen kallein elokuva.



Kaamos kimaltelee


Päähenkilö Niko ihannoi isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut. Poropoika uskoo faijansa olevan yksi maailmankuulujen Joulupukin Lentojoukkojen sankareista. Niinpä Niko päättää opetella lentämistä korkeanpaikankammostaan huolimatta ja salaa.

Elokuvan tärkein sivuhenkilö on iäkäs ja kömpelö liito-orava Julius, joka on kuin isäpuoli pitänyt huolta Nikosta koko tämä elämän ajan.

Lapin luonto antaa yhteistuotannolle vahvan Suomi-leiman, vaikkei kuusten kyljissä luekaan Made in Finland.

"Elokuva tapahtuu kaamosaikaan pohjoisimmassa Lapissa. Täyteen realismiin ei kannata pyrkiäkään, olemme ottaneet vapauksia. Välillä paistaa aurinko", kertoo visuaalinen suunnittelija Mikko Pitkänen.

"Kurut ovat meillä syvempiä kuin Lapin oikeat kurut. Korvatunturikin on saanut vuoristomaisia piirteitä, vaikka realismitasosta on kyllä väännetty kättä pitkin tuotantoa."

Eläinten karvat elävät. Lapin valo ja kinosten väri vaihtelevat. Lumi narskuu.

"Karvat, silmät ja lumi ovat hankalia. Lumessa on vaikeaa sen tekstuuri, milloin se kimaltelee ja milloin kimaltelu näyttääkin hallitsemattomalta kihinältä kuvassa. Mutta hyvältä se tulee näyttämään", kertoo Lapinhullu AD (Art Director) Mikko Pitkänen.



Elävämmät turkit


Joulupukkikin vilahtaa elokuvassa, mutta hänelle on luotu uutta imagoa. Valkoparran vaatetuksessa käytetään saamelaisten kansallispuvun värejä: sinistä, punaista, keltaista ja vihreää.

Nikon nimi oli aluksi Pyry ja koko leffan nimi Tie tähtiin.

Kullervomaisella uhmalla varustetun Nikon ja viisissäkymmenissä keikkuvan Juliuksen lisäksi elokuvassa seikkailevat villi lumikkotyttö Vilma ja ilkeä Musta Susi.

"Ääripäät ovat aina helpoimpia, tehdään sitten jotain oikein söpöä tai oikein pahaa. Samana iltana kun minut palkattiin, syntyi ensimmäinen Mustan Suden luonnos. Mustassa Sudessa on peruspahiksen ja hirviön ainekset", kertoo Mikko Pitkänen.

Poropoika Nikon juuret ovat Finnairin mainoksessa, jossa eksyksissä ollut vasa hortoili yksinään pimeässä metsikössä.

"Mainosten ja Itse valtiaiden avulla olemme luoneet omaa animointitekniikkaa. Itse valtiaisiin kehitettiin automaattinen äänisynkka, elävämpien turkkien tekniikka on samoin omamme. Tätä on rakennettu askel askeleelta", paljastaa Petteri Pasanen.

Niko - Lentäjän pojan ennakkomainos alaa pyöriä elokuvateattereissa 14.12. Samana päivänä avautuvat Nikon verkkosivut osoitteessa www.nikomovie.com/

Ilmoita asiavirheestä