Toisen maailmansodan jälkeiset synkät jaksot ovat saamassa yhden päätöksen tämän vuoden kuluessa Suomessa, kun Valtiokonttori on ryhtynyt maksamaan korvauksia internointileireille siirrettyjen lasten vapaudenmenetyksestä.
Viranomaiset internoivat eli eristivät leiriolosuhteisiin Suomessa olleet noin 500 Saksan ja Unkarin kansalaista jatkosodan jälkeen syksyllä 1944. Hieman myöhemmin ulkoasiainvaliokunta päätti lähettää vartioiduille alueille myös saksalaisten kanssa avioituneita suomalaisnaisia ja heidän jälkeläisiään. Leireillä oli arviolta 80 lasta.
Kymmenen internointileiriä sijaitsivat eri puolilla Etelä-Suomea, muun muassa Hyvinkäällä, Hangossa ja Hämeenlinnassa. Ne olivat toiminnassa pitkään, vuoden 1947 kesään saakka. Keskimäärin leireille joutuneiden syyttömien siviilien vapaudenriisto kesti puolisentoista vuotta.
Maksamalla 3 000 euron nimellisen korvauksen leireille joutuneille lapsille Suomi tunnustaa tehneensä häpeällisen virheen. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) totesi lainvalmistelun yhteydessä, että suomalaisten viranomaisten toiminta oli kohtuutonta.
Internointileirejä on tutkittu Suomessa vähän. Aihe on suomalaisille varmasti arka, mutta tapahtumien taustat pitäisi saattaa yleiseen tietoon kiihkottomalla ja puolueettomalla tutkimushankkeella, vähän samaan tapaan kuin muutama vuosi sitten tehdyssä vuosien 1914–22 laajassa sotasurmatutkimuksessa.
Suomi rakensi leirit syyskuussa 1944 tehdyn Suomen ja Neuvostoliiton välisen välirauhansopimuksen velvoittamana. Silti on erikoista, miksi naiset ja lapset ruvettiin näkemään uhkana turvallisuudelle.