Luulöydösten perusteella kaakkoisen Suomen hirvikanta koki noin 6000 vuotta sitten nopean ja erittäin voimakkaan kasvuvaiheen. Hirvien lisääntyminen vaikutti ihmisten määrän kasvuun. Samalla alueella eläneiden ihmisten kulttuuri koki suuren murroksen uuteen, hirsirakennuksia rakentavaan, piikiveä ja meripihkaa hyödyntäneeseen kulttuuriin.
Tapahtumaa voidaan verrata hirvikannan kasvuun, joka alkoi toisen maailmansodan jälkeen nykyaikaistuneiden metsänhoitomenetelmien vuoksi koko Fennoskandiassa.
Molemmilla kerroilla hirvet ovat lajilleen tyypillisesti pystyneet hyvin nopeasti hyödyntämään runsastuneita ja laadullisesti parantuneita ravintovaroja.
6000 vuotta sitten taustana hirvikannan voimistumiselle olivat luonnonmaantieteelliset muutokset. Tuolloin syntyi Vuoksen virta, Saimaan vedenpinta laski noin neljä metriä ja paljasti tuhansia neliökilometrejä uutta maata.
Ruohot ja varpukasvit tarjosivat Saimaan ympäristössä eläville hirville rajattomasti optimaalista ravintoa.
Arkeologisen aineiston perusteella hirven osuus ihmisen käyttämästä nisäkäsravinnosta oli ennen Vuoksen syntyä 2,5 prosenttia, Vuoksen synnyn jälkeisellä aikakaudella 23,8 prosenttia.
Hirvikannan suuruuden ajat eivät kestäneet kauaa. Myös ihmisten uusi kampakeraaminen kulttuuri oli huipussaan korkeintaan pari vuosisataa ja taantui samaan aikaan, kun hirvikanta pienentyi.
Luonto muuttui kohti vanhoja ja kuusivaltaisia metsiä, joissa hirven elinolosuhteet eivät enää olleet yhtä hyvä.
Hirven osuutta Vuoksen synnyn jälkeisissä esihistoriallisissa tapahtumissa ovat selvittäneet Helsingin yliopiston bio- ja luonnontieteilijät sekä arkeologit yhdessä Museoviraston, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Bristolin yliopiston tutkijoiden kanssa poikkitieteellisessä hankkeessa.