Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton
toimitusjohtaja.
Hallituksen muodostamiseen liittyvä solmu lähti avautumaan Kokoomuksen ja SDP:n päästyä yhteisymmärrykseen Suomen linjasta liittyen EU-talouden vakauspakettiin.
Tulevan hallituksen päähallituspuolueiden linjauksissa ei ole mitään yllättävää. Sijoittajien vastuuta koskevia kysymyksiä on pohdittu EU:n toimielimissä niin sanottujen kriisienhallintapaketin yhteydessä jo kohta vuosi.
Esitysten on määrä mennä eteenpäin vielä ennen syksyä. Erilaisia finanssialaan kohdistuvia veroja on myös valmisteltu tohinalla niin G20-pöydässä kuin EU:n omissa korkean tason työryhmissä.
Ehdotuksia kriisien ennaltaehkäisemiseksi, valvonnan parantamiseksi ja mahdollisesti eteen tulevien ongelmien hoitamiseksi hallitusti on vireillä lukuisia eri puolilla Eurooppaa.
Toistaiseksi ei ole varmuutta, syntyykö asian tiimoilta eurooppalaista yhteistä linjausta.
Loppusuoralla EU:ssa ollaan muun muassa uusien pankkien vakavaraisuusvaatimusten kanssa. Tämä Basel III -paketin nimellä kulkeva säädöskokonaisuus tulee olennaisesti vaikuttamaan rahoitusmarkkinoiden toimintaan.
Pohjoismaiset pankit tukevat monia vakavaraisuuden vahvistamiseksi ehdotettuja muutoksia. Osa paketin sisältämistä aloitteista aiheuttaa myös huolta, sillä ne rankaisevat hyvin hoidettuja pohjoismaisia pankkeja.
Onkin erinomainen asia, että Suomi osallistuu EU-tason asioiden valmisteluun aktiivisesti ja edistää eurotalouden vakaustavoitteiden lisäksi myös omia kansallisia tavoitteitaan.
Erityisen tärkeää olisi arvioida huolellisesti vireillä olevien säädöshankkeiden kokonaisvaikutukset Suomen rahoitusmarkkinoille ja tätä kautta Suomen reaalitalouteen.
Viime aikoina on julkaistu useita kansainvälisiä vaikutusselvityksiä esimerkiksi Basel III -paketista, mutta niiden ongelmana on ollut rajoittuminen ainoastaan uudistuksen vaikutuksiin.
Sääntelyn vaikutusten mahdollisimman kattava arviointi ja saatujen tulosten huomioon otto on mitä suurimmassa määrin pankkien asiakkaiden etu. Vaikutusselvitykset tulisi kohdentaa paitsi pankkeihin, myös laajemmin reaalitalouteen ja asiakkaisiin.
Se on erittäin tärkeää myös Suomen talouden tilasta ja finanssimarkkinoiden vakaudesta vastaaville päättäjille. O
ngelma on, että nyt luodaan paljon "tutkimatonta" finanssialan sääntelyä liian nopeasti perehtymättä syvällisesti hankkeiden kokonaisvaikutuksiin.
Komissio valmistelee parhaillaan laajaa pankkien kriisienhallintaa koskevaa lainsäädäntökehikkoa, jota koskeva direktiiviesitys on tarkoitus antaa syyskuussa.
Kriisienhallintakehikon yhtenä osa-alueena on tulevien kriisienhallintakustannusten kattaminen perustettavien vakausrahastojen kautta.
Vuoden alkupuolella lausuntokierroksella olleen komission tiedonannon mukaan kyse olisi kansallisista rahastoista, joissa rahastoon perittäville maksuille asetettaisiin tavoitetaso ja kerryttämistä koskeva määräaika.
EU-tason kriisienhallintapaketin valmistelussa ja sen seurannassa tulee huolehtia, että nyt tehtävät kansalliset ratkaisut ovat yhteensopivia kehitteillä olevan EU-ratkaisun kanssa.
EU-ratkaisun tullessa on tarkistettava, että Suomessa vakauden edistämiseksi tehtävät kansalliset toimet eivät ole tasoltaan ja muilta ehdoiltaan ankarampia kuin kilpailijamaissa.
Pankkiveron määräytymisperuste tulee olla kaikille pankeille sama niiden koosta riippumatta. Vero tulee määrätä riskiperusteisesti niin, että vähäriskistä toimintaa harjoittavalla pankilla maksu on suhteessa alhaisempi.
Suomessa finanssiala ei ollut luomassa eikä syventämässä vuoden 2007 jälkeen nähtyä globaalia finanssikriisiä. Vaikeana aikana Suomessa toimivat pankit ja vakuutusyhtiöt ovat auttaneet yrityksiä selviämään kriisin aiheuttamasta "kuolemanlaaksosta".
Senttiäkään verovaroja ei ole tämän kriisin aikana tarvittu pankkien toiminnan tukemiseen. Tilanne Suomessa on tältä osin varsin poikkeuksellinen.
Suomalainen finanssiala ei näe tarvetta lisätä alaan kohdistuvaa verorasitusta. Suomessa finanssisektori toimii terveellä pohjalla, eikä täällä ole tarvetta kiirehtiä veron käyttöönottoa nopeutetulla aikataululla.
Osana laajempaa, mahdollisten tulevien kriisien ennaltaehkäisemistä ja hallittua hoitoa, suomalainen finanssiala on valmis hyväksymään päätökset, joita joudumme eurooppalaisen vakauden eteen tekemään.
Jos Suomessa alaan kohdistuvaa verorasitusta nyt esimerkiksi kansallisen pankkiveron kautta lisätään, verolla kerättävät varat on kohdennettava erilliseen vakausrahastoon, kuten Ruotsissa on tehty.
Tällöin vakausrahastoon kerättävien varojen käyttötarkoitus olisi tarkkaan sidottu toimenpiteisiin, joilla varmistetaan vaikeuksiin joutuneen pankin toiminnan hallittu ja nopea uudelleenjärjestely rahoitusmarkkinoiden vakautta vaarantamatta.
Rahastomallissa varat ovat heti "korvamerkittyinä" käytettävissä ja niiden hallinnointiin on olemassa valmiit resurssit sekä selkeät päätöksenteko- ja toimintaperiaatteet.
Rahoituskriisin taustalla yksi merkittävimpiä syitä oli koko rahoitusjärjestelmän vakautta uhkaavien järjestelmäriskien puutteellinen valvonta. Rahoitusvalvonta on perustunut yksittäisten instituutioiden valvontaan, eikä riittävää huomiota ole kiinnitetty kokonaisuuteen.
Makrovakausvalvonnan keskeinen tehtävä on tunnistaa, että eri instituutioiden ja markkinoiden väliset riskikeskittymät ja vuorovaikutukset ymmärretään ja mahdollisiin ongelmiin puututaan ennen kuin on liian myöhäistä.