Tänä iltana kymmeneltä ilmeisesti seitsennumeroinen määrä suomalaisia kokoontuu toiveikkaana kuvaruutujen ääreen. Traditio periytyy meillä 1960-luvulta.
Koska monilla katsojilla on lähetyksestä vuosikymmenten kokemus, he ovat jo valmistautuneet kohtaamaan todennäköisen: Suomi ei pärjää, ei taaskaan, vaikka kansainvälisen vedonlyöntitoimiston arvioissa esiintyjäämme veikattiin kymmenen joukkoon, vaikka ulkomainen asiantuntija arvioi laulajaamme suht´ myönteisesti ja vaikka omasta mielestämme tänä vuonna Geir ja vuosien mittaan niin Kaija, Marion, Carita, Markku, Jasmine, Timo, Monica kuin muun muassa Jarikin olisivat viiden kärkeen kuuluneet.
Mutta ehkä tällä kertaa onni ja oikeudenmukaisuus kohtaa meidät. Ensi vaiheessa norjalaisen ottopoikamme Geir Rønningin pitäisi kuitenkin läpäistä tämäniltainen euroviisujen semifinaali Ukrainan Kiovassa. Sen jälkeen edessä olisi 24 maan finaali lauantaina.
50 vuottatäyttävä Eurovision laulukilpailu ei ehkä ole eurooppalaisen kulttuurin tärkeimpiä saavutuksia, mutta sitkeähenkisyytensä takia sitä voisi kohta esittää Unescon maailmanperintölistalle. Harvoin yhtä laajasti haukuttu tapahtuma on osoittanut sellaista elinvoimaa kuin tämä Euroopan laajuinen poppilaulukilpailu.
Malliksi irvailusta katkelma siitä, miten yhdysvaltalainen CBS-kanava taannoin luonnehti laulukilpailuja amerikkalaisille tv:n katsojille:
"Eurovision laulukilpailut merkitsevät musiikille samaa mitä Richard Nixon presidentin viran arvokkuudelle: pahinta mahdollista."
CBS kertoo viisulaulajien olevan ei unohtumattomia vaan saman tien unohtuvia ja laulujen täysin sietämättömiä. "Kilpailuun kuuluu mantereenlaajuinen puhelinäänestys. Ja kisojen päätyttyä korvatulpat voi taas ottaa pois korvista 12 kuukauden ajaksi."
On euroviisujen olemusta pohdittu tutkijavoiminkin. Kilpailulla on nähty jopa emansipoivia, naisen asemaa vapauttavia ulottuvuuksia: naiset ovat voittaneet kilpailun miehiä paljon useammin, siksi kilpailut ovat "tarjonneet näyttämön naisellisuuden spektaakkelille".
Leidenin yliopiston tutkijat ovat katsoneet tarpeelliseksi selvittää, mitkä ovat vannoutuneiden viisufanien neljä eniten käyttämää sanaa. Ne ovat Abba, Eurovisio, Leandros ja Dana. Abban ohella kaksi viimeistäkin viittaavat kilpailun takavuosien voittajiin.
Suomen menestymättömyys askarruttaa tietysti lähinnä meitä. Ilmiöön on annettu ainakin kaksi siinä mielessä sympaattista selitystä, että niiden perusteella vika ei ole lauluissamme eikä laulajissa vaan ulkomaailmassa.
Toisen selityksen mukaan Eurooppa jakautuu kolmeen kulttuurisen sukulaisuuden blokkiin, joiden sisällä maat äänestävät toisiaan ja joiden joukosta Suomi putoaa orpona ulos. Toisen mukaan Suomi on vahingokseen koko ajan ollut pari vuotta ei trendejä perässä vaan niiden edellä. Viisumme ovat siis olleet rokahtavia, etnosävyisiä, diskohenkisiä tai humpahtavia aina vähän liian aikaisin.
Samainen CBS muuten kertoi, että perinteisesti huonoimmat euroviisuesitykset tulevat Norjasta: "ankeasta maasta - - jonka laulut ovat takuuvarmasti alakuloisia, heikosti mieleen jääviä ja hyvin epäsuosittuja".
"Neljästi tuo maa on jäänyt kisoissa tyystin pisteitä vaille."
Sen CBS jättää kertomatta, että Suomi on jäänyt kisoissa seitsemän kertaa viimeiseksi. Eikä kanava kerro sitäkään, että tänä vuonna Suomi hakee menestykseen apua juuri Norjasta.