Suomen alkavalta EU-puheenjohtajakaudelta ei etukäteen odoteta urotekoja. Unionia on kalvanut jo jonkin aikaa poliittinen apatia, ja on varsin epätodennäköistä, että Suomi saisi koneeseen puolen vuoden aikana merkittävää lisävauhtia.
Puheenjohtajuudesta luopuvan Itävallan puolivuotiskautta on luonnehdittu välipuheenjohtajuudeksi, ja sama riski on Suomellakin.
Uusia suurhankkeita ei ole tällä hetkellä EU:ssa käynnissä. Niihin ei näytä olevan nykyisessä unionissa edes halua ainakaan ennen Ranskan ensi keväänä pidettäviä presidentinvaaleja.
Suomen jälkeen puheenjohtajuuden ottaa unionin suurin maa Saksa, jolla on selvästi enemmän poliittista arvovaltaa tarttua vaikeisiin kysymyksiin. Ennakkovaikutelma onkin, että vasta Saksan kaudella EU voi alkaa liikkua taas eteenpäin.
Sisäpoliittisesti kiinnostavinta lienee, miten pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) profiloituu puheenjohtajuuden aikana. Vanhanen ei ole toistaiseksi ottanut näkyvää mielipidevaikuttajan roolia unionissa.
Suomen kannat eri kysymyksiin ovat toistaiseksi olleet pikemminkin käytännöllisen sovittelevia. Puheenjohtajalle sovittelijan rooli istuu useimmiten hyvin, mutta toisaalta puheenjohtajalta odotetaan ajoittain myös selkeitä linjauksia. Itävallan kaudella uudet avaukset ja näkemykset jäivät tosin vähiin.
EU:n jokapäiväisen toiminnan pyörittäminen tuottaa tuskin ongelmia Suomelle. Suomella on Brysselissä hyvä maine käytännön asioiden hoitajana. Kokousjärjestelyistään Suomi sai runsaasti kiitosta jo vuoden 1999 puheenjohtajuuden jälkeen.
Suomi itse haluaa kaudellaan tehdä EU:ta läpinäkyvämmäksi ja kansalaisille läheisemmäksi. Haastetta ainakin riittää, sillä mielipidemittausten mukaan kansalaisten epäluulo unionia kohtaan on kasvanut kautta Euroopan.