Suomen piti puheenjohtajakaudellaan pitää huolta, ettei unionin henkitoreinen perustuslaki kuole ja että EU-juna pysyy muutenkin liikkeessä. Suunnitelmat sotki Lähi-idän kriisi, jossa kokkeja on vielä paljon enemmän kuin unionipöydässä.
Suomen EU-puheenjohtajuuskauden nettisivuilla blogia kirjoittava ulkoministeri Erkki Tuomioja aavisteli jo 30. kesäkuuta kirjoittamassaan päiväkirjamerkinnässä, mitä tuleman pitää. "Lähi-itä tulee olemaan Suomenkin puheenjohtajakaudella EU:n vaikeimpia haasteita, eikä siitä voi vetäytyä taka-alalle", Tuomioja bloggasi.
Se oli oikeansuuntainen, mutta todennäköisesti riittämätön valistunut veikkaus. Kulunut viikko on osoittanut, että Israelin ja terroristijärjestö Hizbollahin yhteenotto uhkaa varastaa koko show´´n Suomen EU-historian toisella puheenjohtajakaudella. Näin isossa kansainvälisessä asiassa unionin saati sitten vetovuorossa olevan valtion kannalta ei ole suinkaan yhdentekevää, miten urakasta suoriutuu.
Ennuste ei ole kehuttava. Israel ei ole asettanut sotaretkelleen takarajaa, eikä Hizbollahin ohjusvarasto ole osoittanut ehtymisen merkkejä. Jos osapuolet haluavat taistella ja jos niiden tukijat eivät saa painostetuiksi riitapukareita lopettamaan, ulkopuolisten vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat. Ja jos taistelut laantuisivatkin, diplomaattisesta jälkipelistä tulee pitkä ja vaikea.
Painostuksella olisi paremmat mahdollisuudet, jos muu maailma voisi sopia siitä, mitä ja milloin pitäisi tehdä. Näyttää kuitenkin siltä, että niin sanottu kansainvälinen yhteisö on levällään kuin se kuuluisa varpusparvi. Suomen rooli EU:n äänitorvena ei ole tässä isojen poikien leikissä kadehdittava.
Kyllä diplomaattista taitoa silti Härmästäkin löytyy. Esimerkiksi kun Suomen ensimmäisellä EU-vetovuorolla suuret jäsenmaat rustasivat unionin kriisinhallintajoukoille pelisääntöjä, Yhdysvallat epäili EU:n rakentavan joukoista kilpailijaa Natolle. Suomi tuli apuun ja kirjoitti paperit niin, että ne kelpasivat Yhdysvalloillekin. Lähi-idän kriisin sovittelu on vain monin verroin vaikeampaa, koska kokkeja on paljon enemmän.
On kiinnostavaa nähdä, muuttaako uusin selkkaus Yhdysvaltain, EU:n ja Venäjän asemia Lähi-idässä. Huipputärkeä alue on ollut pitkään Yhdysvaltain mustasukkaisesti varjelema hiekkalaatikko, joihin muilla ei ole juuri ollut asiaa.
Pian syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen Yhdysvallat alkoi Irakin sodan kautta hamuta entistä tiiviimpää otetta koko alueesta ja sen elintärkeistä öljyvaroista. Demokratian viennin edistämiseen puettu projekti on jo pitkään tökkinyt pahasti. On merkille pantavaa, että puolisen tusinaa EU-maata, joukossa Suomi, on jo etukäteen liputtanut haluaan lähettää kriisinhallintajoukkoja Libanoniin. Jos hanke toteutuisi, se olisi iso sulka EU:n hattuun. Tuskinpa Yhdysvallat ja Venäjä haluaisivat jäädä syrjään. Irakista on napanuora Israelin ja Hizbollahin voimainkoetukseen. Mitä pidempään ne ottavat yhteen, sitä vaikeampaan jamaan joutuvat Hizbollahia ja sen tärkeintä tukijaa Irania karsastavat arabimaat. Niiden kotiyleisöt eivät katso hyvällä sitä, että kun Israel kylvää tuhoa, niiden omat hallitukset ovat hiljaa.
Tämän viikon hätkähdyttävimmän, vähän noteeratun kommentin esitti Irakin uusi pääministeri Nouri Maliki. Irakissa voima-asemiin noussutta shiiaväestöä edustava Maliki tuomitsi keskiviikkona jyrkkäsanaisesti Israelin hyökkäyksen Libanoniin.
Koska Malikin hallituksen kummisetä on Israelin tärkein tukija Yhdysvallat, pääministerin lausunto oli majesteettirikos. Kun Maliki tuli virkaansa viime kuussa, Bush matkusti salaa tapaamaan häntä Bagdadiin. Bush sanoi halunneensa katsoa Malikia silmästä silmään. Kuukausi myöhemmin Yhdysvaltain miehittämän valtion hallituksen luottopääministeri asettui poikkiteloin miehittäjävaltion ja maailman mahtavimman presidentin kanssa!
EU:n puheenjohtajamaana Suomi pääsee -- tai joutuu -- kriisissä avainrooliin. Suurimmat valonheittäjät kohdistuvat ulkoministeri Tuomiojaan, joka on takavuosina joutunut Israelin hampaisiin Lähi-itä -puheistaan. Äskettäin hän kirjoitti blogissaan seuraavasti: "Ikävä kyllä yksi omaksumatta jäänyt opetus alueella (Lähi-idässä) on se, miten silmä silmästä tai tänään oikeammin kaksikymmentä silmää yhdestä silmästä -kierre ei palvele kenenkään turvallisuutta vähääkään pidemmällä aikavälillä." Tämä oli epäsuoraa, mutta selvää kritiikkiä Israelille. Tuomiojan sanat levisivät kulovalkean lailla maailman tiedotusvälineisiin.
Lähi-idän kriisin takia Suomen puheenjohtajuuskoneisto joutui spurttaamaan täyteen vauhtiin alkumetreiltä. Yksikin suomalaisvirkamies huokaisi, että kännykkä soi kriisin takia tähän mennessä pahimpana päivänä useita satoja kertoja. Suomen EU-koneisto ehti jo närkästyä epäilyistä, että vetovuoro olisi väliaihe ennen kuin Saksa astuu remmiin. Lähi-idän kriisi pani käsikirjoituksen uusiksi. Pohjoisen ulottuvuuden ja muun EU-liturgian paikan ottaa Lähi-idän ulottuvuus.
***
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma kävi torstaina maatilamatkalla. Hän pääsi talikoimaan mansikeille ja muurikeille rehua. Jos ministeri olisi tullut tuntia aiemmin, hän olisi päässyt poi´´ittamaan lehmää. Politiikassa ajoitus on aina tärkeää. Ministerillä kävi tuuri sikälikin, että lannan luonti on jo historiaa.