Suomen vesistöjen pohjissa tiedetään lepäävän toistatuhatta hylkyä, joista poikkeuksellisen monet ovat hyvin säilyneitä. Ajatus arvokkaan hylyn nostamisesta vetovoimaiseksi museolaivaksi mahdollisine aarteineen herättää paljon intohimoja.
Merimuseon tutkija Riikka Alvik pitää kuitenkin epätodennäköisenä, että yhtäkään laivaa nostettaisiin kokonaisena lähitulevaisuudessa. Hän pitää laivojen nostamista ja konservointia eli säilytyskäsittelyä toistaiseksi liian kalliina hankkeena.
-- Rikkiyhdisteet ja tietyt bakteerit aiheuttavat pitkään vedessä olleessa puussa lahoamista, kun ne nostetaan kuivalle maalle. Niiden poistaminen on työlästä ja vie aikaa, meriarkeologian väitöstutkimusta tekevä Alvik sanoo.
Ruotsissa vuonna 1961 nostettu Vasa-laiva on Alvikin mukaan hyvä esimerkki kymmeniin miljooniin euroihin kohonneista kustannuksista, joita maksellaan vieläkin. Nykyisin museona toimiva Vasa oli kuninkaan lippulaiva, joka upposi neitsytmatkallaan vuonna 1628. -- Vasan nosto ja kunnostaminen oli kansallinen pelastusoperaatio, ei niinkään meriarkeologista syistä nostettu laiva. Se on kuitenkin upea ja suosittu kohde sekä hyödyttänyt paljon tutkimusta.
Vrouw Maria puhuttaa
Ainoastaan harvinaisen ehjänä säilyneen Vrouw Marian kohdalla on käyty jo vuosien ajan vakavaa keskustelua sen nostamisesta. Viimeksi marraskuussa venäläiset tahot vihjailivat jopa rahoittavansa sen yksin.
Museovirasto selvittää parhaillaan aluksen noston ja tutkimusten mahdollisuuksia. Laajamittaiset kaivaukset ja nosto eivät toistaiseksi ole mahdollisia, koska hylky on Saaristomeren luonnonsuojelualueella Nauvossa. Vrouw Marian uppoamispaikka on suojeltu ja ympärivuorokautisessa kameravalvonnassa.
Amsterdamista Pietariin matkalla ollut kauppa-alus Vrouw Maria upposi vuonna 1771 ja löydettiin uudelleen vuonna 1999. Alukseen oli lastattu muun muassa Katariina Suurelle tarkoitettuja taideteoksia, joiden säilymisestä ja sijainnista ei ole tietoa.
Alvik muistuttaa, että nostamisen jälkeen hylyn kunnostaminen museoitavaksi kestäisi vuosia.
-- Vrouw Maria on satumaisen kaunis. Se olisi hienoa saada joskus näytille, Alvik pohtii.
Tutkimus kallista
Alvik harmittelee, että vain harvalle hylyistä riittää resursseja tutkittavaksi. Jo yksi tutkimusviikko merellä kustantaa noin 10 000 euroa. Yksi tutkija voi sukeltaa kerralla noin vartin ja enintään kahdesti päivässä.
Tutkijan mielestä paljon on vielä selvitettävää.
-- Hylyt kätkevät sisäänsä ainutlaatuista tietoa muun muassa kauppasuhteista, merenkulusta, sodankäynnistä ja hyvin mielenkiintoisia tarinoita ihmisistä. Tieto kootaan pienistä palasista. Ne auttavat ymmärtämään, kuinka tärkeä meri on ollut esimerkiksi kansojen yhdistäjänä ja vaurauden luojana.
Museoviraston meriarkeologien kaivaukset jatkuvat heinäkuussa Nauvon Egelskärillä, jossa on 1300-luvulle ajoittuva hauras hylky.
Hylyt luultavasti turvassa
Suurin osa uusista hylkylöydöistä tulee ilmi eri viranomaisilta, mutta myös harrastajasukeltajat tekevät paljon havaintoja.
Alvik uskoo hylkyjen säilyvän toistaiseksi hyvin vesissä, kunhan niitä ei varomattomalla sukelluksella vahingoiteta. Tutkija ei suosittele vanhan vedenalaisen irtaimiston kuljettamista maan pinnalle ilman ammattitaitoisia arkeologeja, sillä esineet muuten tuhoutuvat helposti.
-- Omaan kirjahyllyyn on turha nostaa tykinkuulaa tai puuosaa. Ilman konservointia ne eivät säily pitkään.
Alvik antaa kiitosta urheilusukeltajille ja merihistorioitsijoille, jotka ovat muun muassa löydöillään, valokuvillaan ja piirroksillaan hyödyttäneet tutkimusta. -- Yhteistyö on tärkeää hylkyjen suojelun kannalta, hän korostaa.