Kilometreittäin filmiä ja sadoin tuhansin kilometrein reissaamista ympäri Suomea vaatinut Heino ja MarttiHanhelan suurtyö, cd-rom -sarjana julkaistu Suomen fauna ei olisi syntynyt ilman sammumatonta intohimoa luontoa kohtaan.
Vielä liki 30 kuvausvuoden jälkeen miehet ovat onnellisimmillaan heittäessään repun selkäänsä ja painuessaan päiväkausiksi metsään.
Viisikymppisen Heinon ja pari vuotta nuoremman Martin luontoharrastus alkoi jo koulupoikana kotona Yli-Vuotolla. Aluksi hiippailtiin pitkin metsiä ja vainioita nauhurin kanssa lintujen ääni tallentaen, sitten kinokameralla kohteita tiiraillen.
"Parikymppisinä teimme yleisimmistä linnuista ääni-diasarjan, jota myimme koululta koululle Lapista etelään. Sen verran hyvin kauppa kävi, että muut työ saivat jäädä", Heino muistelee hymyillen nuoruusvuosien hurjaa myyntiurakkaa.
Videokameroiden kehittyessä veljekset hankkivat huippukamppeet elävän kuvan tekoon. Uuden tekniikan kanssa meni kuitenkin sormi suuhun.
"Aikamme ihmettelimme kaluston kanssa, mutta sitten teimme ratkaisun, joka kannatti: veimme alan ammattilaisen kanssamme metsään ja pyysimme perehdyttämään videokuvaukseen alkeista lähtien. Sen jälkeen olemme käyttäneet elokuvien ja nyt myös romppujen teossa laajaa avustajajoukkoa. Kaikkea ei kannata yrittää itse, kun ostettavissa on huippuammattilaisten asiantuntemusta", Heino Hanhela tähdentää.
Kaikkia yhdelletoista rompulle vietyä videopätkää, valokuvaa ja äänitettä Hanhelat eivät siis ole tallentaneet itse luonnossa, mutta suurin osa 670 esiteltävästä lajista on heidän tavoittamiaan.
Välillä on reissattu parin päivän sisällä edestakaisin Ruissalosta Karigasniemelle, kun tieto etsitystä lajista on tullut tietoon.
"Linnut ovat olleet meille kaikkein läheisin aihe, ja niissä myös kunnianhimo on ollut suurinta. Esimerkiksi lapinpöllöä etsittiin pitkään. Eniten harmittaa ehkä se, että luhtakana jäi filmille vangitsematta. Kerran se jo kuvattiin, mutta tekniikka petti", Heino Hanhela harmittelee.
Hirvi lempieläin
Kun omakustanteisen romppusarjan työstäminen on maksanut useamman omakotitalon verran, tavaraa on saatava myös kaupaksi. Enää eivät veljekset itse kierrä kaupparatsuina, vaan asialla ovat omat edustajat ja kirjakauppaketjut.
"Kyllä huomaa, että esimerkiksi koulujen budjetit ovat tiukalla. Pitäisihän tässä markkinamieskin olla, mutta kun tietokonetyökin meinaa joskus tympäistä oikein tosissaan. Silloinkin huomaa usein ajattelevansa kuuraista alkutalven metsää ja jalan alla kantavaksi jäätynyttä suota. Ovat ne mahtavia elämyksiä", eräkämpällä viisikymppisensäkin viettänyt Hanhela huokaa.
Veljesten käteen istuu kameran ohella myös ase. Metsällä käydään, mutta pääasiassa keskitytään hirvijahtiin itäsiperianlaika Jerin kanssa.
"On siinä jonkinlainen ristiriita, kun metsälle lähtee. Hirvi on lempieläimeni, ja siitä olemme tehneet pari elokuvaakin. Juuri ja juuri raskii liipasinta painaa, kun hirven tähtäimeen saa", Heino Hanhela tunnustaa.
Heino Hanhela asuu perheineen Utajärven Särkijärvellä, Martti-veli Ylikiimingissä. Lähellä ovat suuret suot ja metsät, joten aina ei kuvausreissun tarvitse viedä maan ääriin.
Vaikka Heino Hanhela hyvin ymmärtää luonnon tarjoamien elämysten voiman, hän ei sulata suurta intoa houkutella väkeä parhaimpiin luontokohteisiin pelkkään bisnekseen vedoten.
"Luonnon rauha kärsii ja suuret ihmisjoukot jättävät metsiin jälkensä. Iso huoli ovat myös kovasti lisääntyvät metsien kunnostusojitukset. Vaarana on, että vuosikymmenten takaiset ojitusten haitat koetaan lähivuosina uusintana monissa vesistöissä", hän korostaa.
Hanhelan veljesten työ luontoa kuvaten jatkuu, mutta uusista virityksistä ei vielä haluta tarkemmin kertoa. Kalustossa on edessä astuminen digitaaliaikaan, ja se on jälleen iso satsaus tuleviin töihin.
Parasta on kuitenkin se, että luvassa on jälleen runsaasti tarpomista soilla ja kankailla sekä hienoja hetkiä rakotulilla tähtitaivaan alla.