Täytyy myöntää: pankkiiri Björn Wahlroos saa puheillaan ja kirjoituksillaan veret kiertämään, kerta toisensa jälkeen. Hän laukoo omahyväisellä tyylillään omia totuuksiaan milloin mistäkin – ja saa niille roppakaupalla enimmäkseen myötäsukaista julkisuutta.
Nallen tuorein ulostulo on nimeltään Hiljainen vallankumous. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n julkaiseman pamfletin alaotsikko kysyy: Tekikö uusi perustuslaki Suomen hallitsemisen mahdottomaksi?
Kaikkea Wahlroosin pamfletissa esittämää ei ole syytä leimata kapitalistin katkeraksi vuodatukseksi. Vuodesta 2000 lähtien voimassa olleessa perustuslaissa on epätarkasti määriteltyjä perusoikeuksia, ja harvojen perustuslakiasiantuntijoiden rooli perustuslain tulkinnassa on painava.
Pamfletin luettuani en voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että perustuslakiakin suurempi kivi Wahlroosin kengässä on suomalainen parlamentaarinen demokratia. Hän kaipaa paluuta vahvaan presidenttiyteen ja vahvaan toimeenpanovaltaan. Ajatus eduskunnasta korkeimman vallan haltijana on hänelle selvästi vastenmielinen.
Wahlroosin yhtenä maalina ovat perustuslakiasiantuntijat ja eduskunnan perustuslakivaliokunta. Hän vähättelee heppoisin perustein valiokunnan osaamista. Nykyisen valiokunnan jäsenistä kutakuinkin vain Tapani Tölli (kesk.) Tyrnävältä täyttää Wahlroosin mitat.
Suomen ykköskapitalistia selvästi kismittää se, että Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kaikki hankkeet eivät ole onnistuneet, Wahlroosin mielestä ei opposition, vaan perustuslakivaliokunnan takia. Tuskinpa hän rappaisi valiokuntaa tällä tavalla, jos se tekisi hänelle mieluisampia tulkintoja.
Edustuksellinen demokratia perustuu siihen, että kansalaiset valitsevat, ja tarvittaessa vaihtavat, edustajansa päättämään yhteisistä asioista. Jokaisella äänioikeutetulla on yksi ääni.
Wahlroosin rivien välistä tihkuu ajatus, ettei nykyisen kaltainen liberaalidemokratia toimisi ja ettei eduskunta olisi valtansa arvoinen. Tällainen maistuu vaaralliselta kansanvallan halveksinnalta. Wahlroos ei ole ainoa liikejohtaja, jolla on tällaisia ajatuksia.
Entisen taistolaisen, nykyisen finanssipohatan, mallimaa on näissäkin asioissa tietysti Yhdysvallat. Hän kehuu sen perustuslakia, presidenttikeskeistä järjestelmää ja oikeuslaitosta.
Wahlroos sivuuttaa sen, että Yhdysvaltain nykyinen poliittinen järjestelmä on takalukossa, jota vain pahentaa se, että Valkoisessa talossa on tolkuton presidentti.
Kirjoittaja tekee kymmenen esitystä poliittisessa järjestelmässä näkemiensä ongelmien korjaamiseksi. Ajatukset esimerkiksi perustuslain tuomioperusteisesta jälkivalvonnasta eli perustuslakituomioistuimen perustamisesta ja puolueiden määrän karsinnasta vaikkapa äänikynnyksen käyttöönotolla ovat hyvinkin harkinnan arvoisia.
Wahlroosin kymmenes pointti menee kuitenkin metsään. Siinä hän esittää presidentin vallan vahvistamista. ”Kyseeseen tulee ensisijaisesti presidentin johtavan aseman palauttaminen ulkopolitiikassa”, hän kirjoittaa.
Ensinnäkin presidentti johtaa nykyäänkin ulkopolitiikkaa, tosin yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Presidentti Sauli Niinistön kaudella ei ole jäänyt todellakaan epäselväksi, kuka johtaa ulkopolitiikkaa. Jos Wahlroos ei ole sitä huomannut, hän on sokea.
Presidentin vallan määrä ei ole juuri koskaan ollut kiinni perustuslaista, vaan paljon enemmän presidentin henkilöstä ja tyylistä.
Wahlroosin mielestä pitäisi lisäksi harkita hallituksen muodostajan valinnan palauttamista presidentille ja presidentin veto-oikeutta voitaisiin laajentaa.
Pamfletisti Wahlroosin mielestä suomalainen demokratia on siis kutakuinkin rikki. Hän hakee korjaussarjaa vanhan maailman keinoista. Wahlroos ei sentään mene niin pitkälle, että esittäisi kansan vaihtamista.
Ajatus rikkinäisestä demokratiasta muistuttaa sitä samaa ratsua, jolla esimerkiksi presidentti Donald Trump ratsasti valtaan.
Vielä perustuslakiasiantuntijoista: Wahlroos rusikoi etenkin professori Martin Scheininia. Myrkkyä on kyllä professorinkin kynässä. Perustuslakiblogissaan Wahlroosia oligarkiksi kutsuva Scheinin kirjoitti: ”Jos kyseessä on (Wahlroosin pamfletissa) kuuden vuoden presidentinvaalikampanjan avaus, voin vain toivoa, että maailma ehtii oppia katastrofista nimeltä Donald Trump.”