Suomessa on ryhdytty avoimesti pohdiskelemaan, voisivatko Suomi ja Ruotsi antaa toisilleen tarvittaessa sotilaallista apua.
Asiasta on tullut yllättävän ajankohtainen. Ruotsi ryhtyi viikko sitten etsimään aluevesiltään Tukholman saaristossa mahdollisen vieraan vallan pinnanalaista toimintaa.
Keskustelu Ruotsin ja Suomen keskisen sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta ei kuitenkaan ole uusi asia. Ulkoministeriö on tehnyt jo pidemmän aikaa selvitystä lainsäädännön muuttamisesta. Nykyisin sotilaallisen yhteistyön esteenä on laki, joka ei salli avun antamista muiden maiden puolustamiseen. Tuntuisi luontevalta, että Suomi antaisi Ruotsille etsintäapua, mutta se ei onnistu.
Selvitystyötä tekee työryhmä, jossa on jäseniä sisäministeriön lisäksi ulko- ja puolustusministeriöistä sekä tasavallan presidentin kansliasta. Helsingin Sanomat kertoi (23.10.), että avustuspykälien muotoilu on osoittautunut hankalaksi työryhmän sisällä.
Vaikka yhteistyön esteenä vaikuttaa olevan lakiteknisiä seikkoja, kysymys on ennen kaikkea poliittinen. Muutos sodan jälkeisen muotoiluun ja ajattelutapaan tulee olemaan suuri.
Nykyisin Suomi voi osallistua oman maansa puolustamisen lisäksi ainoastaan kansainväliseen kriisinhallintaan esimerkiksi YK:n valtuuttamana.
Lakimuutoksen jälkeen Suomi pystyisi lähettämään ja vastaanottamaan sotilaita ja sotatarvikkeita puolustaakseen omaa maataan ja osallistuakseen myös muiden maiden puolustamiseen.
Poliittisesti asiasta tekee aran se, että lainsäädännön muutos voidaan joissakin piireissä nähdä seuraavana askeleena kohti Nato-jäsenyyttä.
Pääkirjoitus