Pääkirjoitus

Suomelle häpeätuomio ihmisoikeustuomioistuimelta – tapahtui juuri se, mitä ei pitäisi tapahtua

EIT:n antamasta langettavasta tuomiosta on otettava opiksi. Suomen maine nuhteettomana oikeusvaltiona koki kolauksen.

Turvapaikanhakijat osoittivat Valkean edustalla Oulussa mieltään palautuksia vastaan maaliskuussa 2017. Telttaan kiinnitetyssä lapussa vedotaan, ettei heitä lähetettäisi kuolemaan.
Turvapaikanhakijat osoittivat Valkean edustalla Oulussa mieltään palautuksia vastaan maaliskuussa 2017. Telttaan kiinnitetyssä lapussa vedotaan, ettei heitä lähetettäisi kuolemaan.
Kuva: Kontiainen Jarmo

EIT:n antamasta langettavasta tuomiosta on otettava opiksi. Suomen maine nuhteettomana oikeusvaltiona koki kolauksen.

Irakilaismiehen turvapaikka- käsittelyssä tapahtui juuri se, mitä ei pitäisi tapahtua.

Suomen maine nuhteettomana oikeusvaltiona on saanut kolauksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n langettavasta päätöksestä. Suomi sai torstaina ensimmäistä kertaa tuomion ihmisoikeussopimuksen ydinartiklojen rikkomisesta. Kyse on siitä, että Suomi palautti irakilaisen turvapaikanhakijan, joka surmattiin pian kotiinpaluun jälkeen.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomi sai langettavan päätöksen ihmisoikeussopimuksen artikla kahden ja kolmen rikkomisesta. Artiklat turvaavat jokaiselle oikeuden elämään ja kieltävät kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun.

EIT:n aiemmat Suomi-tuomiot ovat koskeneet muun muassa oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuutta, kaksoisrangaistusta, oikeusprosessien pitkittymistä ja sananvapauden rikkomuksia.

Tuomioistuimen päätöksestä on syytä ottaa opiksi. Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) mukaan Suomella on nyt vakavan pohdinnan paikka. Maahanmuuttovirasto Migri on jo myöntänyt epäonnistuneensa riskianalyysissa.

Turvapaikkahaun vaikein kohta on juuri riskiarvion tekeminen, hakijan luotettavuuden arviointi ja faktojen tarkistaminen. Toisaalta ihmissoikeussopimuksen periaate siitä, ettei ketään saa palauttaa maahan, jossa vaarana on hengen menetys tai kidutetuksi joutuminen, on varsin selkeä.

Turvapaikkapolitiikan on oltava johdonmukaista. Edellinen hallitus kiristi turvapaikkapolitiikkaa, ja nykyinen hallitus selvittää muutosten vaikutukset. Turvapaikkaprosessin käsittelyn puutteita on jo luvattu käydä läpi.

Suomen saama langettava tuomio koski irakilaismiestä, joka haki Suomesta turvapaikkaa vuonna 2015. Mies toimi Saddam Husseinin hallinnon aikana armeijassa ja sen jälkeen amerikkalaisessa yrityksessä ja viimeksi sisäministeriön alaisessa virastossa, joka tutki korruptiota ja ihmisoikeusrikoksia.

Sunnitaustaustainen mies joutui virastossa vaikeuksiin sen jälkeen kun puolisotilaalliset shiiajoukot vahvistivat asemiaan. Mies yritettiin murhata kahdesti, jolloin osa perheestä pakeni ja hän haki turvapaikkaa Suomesta.

Migri hylkäsi miehen hakemuksen joulukuussa 2016. Helsingin hallinto-oikeus päätyi samalle kannalle, eikä korkein hallinto-oikeus antanut valituslupaa. Käännytyksen saanut mies palasi Bagdadiin marraskuun lopussa 2017 kohtalokkain seurauksin.

Migri piti irakilaismiehen kertomusta ja tappoyrityksiä uskottavina, mutta virasto ja myöhemmin hallinto-oikeudet eivät selvästikään tunnistaneet hengenvaaraa, johon mies joutuisi. Uhka realisoitui pahimmalla mahdollisella tavalla.

Voi vain kysyä, että ketkä sitten saavat turvapaikan, jos eivät juuri kyseisen irakilaismiehen kaltaiset turvapaikanhakijat. Kaikki turvapaikanhakijat leimataan herkästi onnenonkijoiksi. Irakilaismiehen tapaus osoittaa, että hakijoiden joukossa on henkensä kaupalla pakenevia ihmisiä. Juuri heidät pitäisi tunnistaa ja myöntää turvapaikka. Tässä tapauksessa Suomi epäonnistui suojelun tarjoamisessa.