Pääministeri Matti Vanhasen ilmoitus eduskunnassa oli vahva pohjustus Suomen EU-puheenjohtajuudelle. Unioni nähdään kokonaisuutena, ja erityispaino on EU:n ja Venäjän suhteissa.
Pääministeri Matti Vanhaselta on pitkään kaivattu EU-linjapuhetta eli näkemyksellistä katsausta siihen, millaista Eurooppaa Suomi oikein tavoittelee. Keskiviikkona eduskunnalle annettu ilmoitus Suomen EU-puheenjohtajakaudesta oli toistaiseksi vahvin avaus tähän suuntaan.
Pääministeri on tunnettu asiaosaajana. Nyt hänen antamaansa ilmoitukseen sisältyi vihdoin muutakin kuin toimitusjohtajamaista juoksevien asioiden hoitamista. Vanhanen toi ensimmäisen kerran julkisuuteen Suomen tavoitteen "uudesta Euroopasta", joka ei jakautuisi uusiin eikä vanhoihin jäsenvaltioihin.
EU:n pian aloittavan puheenjohtajan arvovalintana tämä on merkittävä. Suomi pyrkii saamaan unionin itseensä uskovaksi ja tulevaisuuteen katsovaksi. Toiminta on saatava tehokkaammaksi, jolloin EU pystyy jälleen saamaan päätöksiäkin aikaan ja palauttamaan olemassaolonsa oikeutusta kansalaisten silmissä. Vanhanen muistutti EU:n perustehtävästä, rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin turvaamisesta Euroopassa.
Ilmoituksen näihin kohtiin ei sisälly mitään konkreettisia tavoitteita. On kuitenkin tärkeää, että Suomi linjaa oman toimintansa arvopohjan ja yleisen näkemyksensä unionin tulevaisuudesta. Juuri tätä on Vanhaselta odotettu -- etenkin, kun hänen toimintansa vertautuu vuoden 1999 loppupuolella unionia vetäneeseen vahvaan EU-visionääriin Paavo Lipposeen, joka nyt kuunteli ilmoitusta eduskunnan puhemiehenä.
Vanhasella ei ole yhtä vahvaa kansainvälistä pohjaa, mutta hän tuntuu olevan suuntaamassa kohti puheenjohtajuuskautta itsevarmana. Pääministerin kansainväliset kontaktit ovat viime aikoina olleet hyvin vilkkaat. Taustalla on myös vahva kotimainen poliittinen konsensus.
Eduskunnan keskiviikkoisessa keskustelussa ei Suomen yleislinjasta merkittäviä soraääniä kuulunut. Suurin oppositiopuolue kokoomus piti tavoitteita hyvinä ja ilmoitti puheenjohtajuuden olevan kansallinen kysymys. Muut nostivat lähinnä joitakin omia painotuksiaan esiin.
Erityisesti yksimielisyys tuntuu vallitsevan suhtautumisessa unionin laajenemiseen ja EU:n ja Venäjän suhteisiin.
Vanhanen teki selvän ja tarpeellisen pesäeron puheenjohtajakautensa päättävän Itävallan pyrkimyksiin muuttaa uusien maiden jäsenyyskriteereitä. Sääntöjen on oltava kaikille samat, ja Suomi tavoittelee oman kautensa päätteeksi konsensusta laajenemisesta -- vieläpä niin, että EU kehittyisi mahdollisimman yhtenäisenä.
Tämä poliittisesti kova ja vaikea tavoite liittyy Vanhasen esittelemään näkemykseen EU:n tulevaisuudesta. Hänellä ja laajentumiskomissaari Olli Rehnillä on asiassa paljon urakkaa.
Venäjä-suhteissa on tulossa esiin useita konkreettisia kysymyksiä. Pohjoinen ulottuvuus saa uuden kehyssopimuksen, EU ja Venäjä aloittavat neuvottelut uudesta keskinäisestä sopimuksesta ja energiakysymykset korostuvat. Helsingin ja Moskovan kanssakäyminen on viime ajat ollut hyvin tiivistä.
Suomi haluaa sitoa Venäjän eurooppalaisiin arvoihin ja yhteistyöhön. Sitä voi pitää jopa historiallisesti merkittävänä tavoitteena. Jos se onnistuu, juuri siitä Suomen puheenjohtajuus muistetaan.
Eduskunta intti mitään uutta esiin tuomatta myös presidentin ja pääministerin valtasuhteista. EU-puheenjohtajuuden aikana tätä asiaa ei kannata jauhaa. Siihen ehtii palata aikanaan.