Ranskalaisen elokuvantekijän Jacques Tatin luoma ja esittämä herra Hulot oli sosiaalisesti kömpelö hahmo, joka ei oikein tullut toimeen modernin maailman vaatimusten tai nykyteknologian kanssa. Elokuvien yksi keskeinen teema oli kritiikki teknologiauskoa kohtaan.
Nykypäivän Suomessa tuntee usein olevansa herra Hulot. Vaikka teknologia liittyy asiaan, todelliset syylliset ovat muualla.
Ensimmäinen syypää on tehokkuuden tavoittelu. Periaatteessa se on hyvä asia, koska resurssien haaskaaminen on typerää.
Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että tehostamista tehdään tehostamisen vuoksi. Ja on hassua, miten positiivisesti siihen suhtaudutaan.
Googlatkaa vaikka, mitä kaikkea ihmisille ja varsinkin yrityksille myydään sillä, että sen luvataan tehostavan jotain.
Usein tehostamiseen liittyy uuden teknologian käyttöönotto, mutta se ei takaa tehokkuutta.
Päin vastoin, sillä on luotu monta valkoista elefanttia, kuten vaikka lukuisat valtion tietojärjestelmäuudistukset, joissa on innolla lähdetty tehostamaan miljoonilla euroilla ja saatu järjestelmä, joka ei toimi.
Varsinainen hirviö tehostamisesta tulee siinä vaiheessa, kun siihen yhdistetään toinen suomalaisten rakastama arvo, jolle on vähän vaikea antaa nimeä. Kutsukaamme sitä tasapäistämiseksi.
Jossain vaiheessa on tajuttu, että samat asiat tehdään eri paikoissa eri tavalla. Se on ihan inhimillistä, koska asioita hoitavat ihmiset, mutta se ei enää tunnu kelpaavan. Kaikesta pitää tehdä kaikille tasavertaista ja samanlaista, mutta palvelun taso ei saa laskea kenelläkään.
Sitten vedetään rajat, joita ei enää saa alittaa. Muu toiminta on turvatonta, turhaa tai lainvastaista ja tulee lopettaa.
Näiden ihanteiden kierteellä Suomesta on luotu maa, jossa eletään prosessien ehdoilla.
Me ylpeilemme laajalla kirjolla sähköisiä viranomaispalveluita, jotka ovat sujuvia ja tehokkaita, jos niitä osaa käyttää. Espanjalaisissa posteissa, pankeissa ja lippuautomaatilla palvelee ihminen, meillä palvelupisteet on pyyhitty kartalta ja asemat suljettu.
Tehostamalla me olemme luoneet valtavan määrän työttömiä, ja tasapäistämällä me olemme tehneet heidän työllistymisestään mahdotonta, koska sopivia tehtäviä ei enää ole olemassa tai niihin vaaditaan viisi eri työhön liittyvää korttia. Työt eivät kuitenkaan ole vähentyneet, vaan kasautuneet töihin jääneiden harteille painaen niitä syvemmälle lyttyyn.
Synnytysasetus teki toimivista sairaaloista vaarallisia yhdessä yössä, laki vaati sotkemaan ilmeisen toimivat vammaisten taksipalvelut. Ja tätä listaa voisi jatkaa lehden takasivulle. Paperilla kaikki on paremmin kuin ennen, mutta inhimillisyys on tukehtunut. Moni ha-luaisi sen takaisin.
Likasangoksi on joutunut nykyinen hallitus. Sen politiikasta voi olla montaa mieltä, mutta se saa osakseen kohtuutonta kritiikkiä. Se on vain vienyt entistäkin pidemmälle kehityksen, joka on ollut meneillään jo vuosia.
Olemme luoneet maan, jossa lähes kaiken aakkosten opettelusta öylätin tilaamiseen voi hoitaa kohtaamatta rappukäytävässään liukastumista suurempaa vaaraa, ja olemme oikein ylpeitä siitä. Halusimme niin helpon ja turvallisen elämän, että teimme siitä tosiasiassa vaikean. Usein tuntuu siltä, että siitä halutaan vieläkin helpompaa ja turvallisempaa.
Yrityksissä tuotekehitystä vetävät diplomi-insinöörit. Se, että meitäkin johtaa sellainen, on seuraus maan hengestä, ei ongelmien syy.