Kolumni

Suo­mel­la menee vuosi ennen vaaleja lujaa – miksei kes­kus­tal­la­kin?

Talous on alkanut monien laihojen vuosien jälkeen kasvaa kohisten, työttömyys laskee ja työllisyysaste nousee.

Talous on alkanut monien laihojen vuosien jälkeen kasvaa kohisten, työttömyys laskee ja työllisyysaste nousee. Sote-maakuntauudistus on viimeistä rutistusta vaille valmis, ja syksyllä pitäisi pitää ensimmäiset maakuntavaalit.

Kutakuinkin kaikkien askelmerkkien luulisi olevan kohdillaan sille, että päähallituspuolue keskustan kannatuskäyrä sojottaisi yläviistoon.

Näin ei kuitenkaan ole, päinvastoin. Pääministeripuolue mataa mielipidetiedusteluissa nyt 16 prosentin pinnassa, heikkona kolmosena, kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien perässä. Lisäksi oppositiopuolue vihreät hengittää keskustan niskaan.

Eduskuntavaaleihin on vielä vuoden päivät, ja käyrät voivat vielä kääntyä moneen kertaan. Keskustan käyrä on kuitenkin vuoden 2015 vaalien jälkeen ollut miltei tauotta vakaassa laskussa, toisin kuin kokoomuksen ja SDP:n.

Suosion lasku on helppo panna pääministeripuolueen aina kantaman vastuun piikkiin. Selityksen voisi ostaa, jos talous laskisi yhä alamäkeä. Näinhän ei ole, vaan talouden käänne ylöspäin on satanut kuitenkin kokoomuksen laariin. Viulut tästä maksaa keskusta, jonka johtaman hallituksen voi perinteisillä politiikan mittareilla sanoa tekevän kohtuullisen kokoomuslaista politiikkaa.

Kokoomuksen kannatuskäyrä seurailee yleensä talouden liikkeitä. Kun menee huonommin, kokoomuksellakin menee huonommin ja päinvastoin. Keskustan suosio vaihtelee eri tavalla, ja yleensä se ampaisee ykköseksi oppositiosta.

Keskusta nousi toissa vaalien umpisurkeasta tuloksestaan politiikan ulkopuolelta puheenjohtajaksi tulleen Juha Sipilän ansiosta. Yhtä lailla nykyinen matala kannatus on viime kädessä hänen vastuullaan. Sipilän asemaa helpottaa se, ettei hänelle ole tällä hetkellä näköpiirissä keskustassa varteenotettavia haastajia, ei edes haastajaa.

Sipilää voi kiittää siitä, ettei hän ole lähtenyt tekemään temppupolitiikkaa eikä piittaa omasta poliittisesta tulevaisuudestaan. Torstainakin, juuri ennen sairauslomailmoitusta, flunssaisen Sipilän ääni kyllä raakkui Kesärannassa, mutta esiintyminen ja osaaminen olivat vakuuttavaa kuultavaa.

Politiikka ei ole tunnetusti Sipilälle henki ja elämä. Siitä kuitenkin seuraa, että hän on tavallaan kuin käypäläinen, jolle politiikka, ja politikointi, on erilaista kuin perinteisille poliitikoille, myös keskustalaisille.

On selvää, että Sipilä valitaan uudelleen keskustan johtoon Sotkamon puoluekokouksessa ylivoimaisella enemmistöllä ja että Paavo Väyrysen yritys päättyy tussahdukseen.

Presidentinvaalien aikoihin nähty Väyrys-näytelmä oli kuitenkin outo. Tuolloin puolue tilasi oikein oikeusoppineilta lausunnon, jolla todisteltiin, ettei kahteen puolueeseen kuuluva Väyrynen voisi pyrkiä keskustan johtajaksi.

Nyt pöly on jo laskeutunut niin, että Sipilän mukaan Sotkamossa voidaan "äänestää rätkäyttää". Ensin Väyrysen ehdokastie yritettiin tukkia, mutta nyt se lienee auki. Tällainen on yhtä vakuuttavaa kuin Väyrysen temppuilu.

Sipilä valitaan uudelleen puoluejohtajaksi, mutta on liian aikaista sanoa, tuleeko hänestä pääministeri toistamiseen. Jos kävisi vielä niin ikävästi, että piristynyt talouskasvu lopahtaisi, sekin menisi helposti keskustan ja Sipilän kontolle. Valtiovarainministeriön tuoreen ennusteen mukaan kasvu on ainakin hidastumassa lähivuosina.

Sipilä valitsi vaalien jälkeen hallituskumppaniksi, silloisten perussuomalaisten rinnalle, kokoomuksen eikä SDP:n. Valinta sopi varmasti hänen taustaansa ja arvomaailmaansa, mutta unohti sen monesti sanotun, että hallituskumppanuus kokoomuksen kanssa ei ole keskustalle hyväksi.

Keskustassa on Sipilän selän takana punamultahenkeä. Jos SDP onnistuisi punnertamaan itsensä vaaleissa ykköseksi, keskusta olisi todennäköisesti sille kokoomusta mieluisampi hallituskumppani.

On hyvä kysymys, mitä Sipilä tekee, jos keskusta jää vaaleissa sijoille 2–4. Kiinnostaako politiikka häntä enää, jos tarjolla olisi muuta kuin pääministeriys? Olisiko hän valmis hallitusyhteistyöhön demarien kanssa?

Niin tai näin, keskustalla on vuosi eduskuntavaalien alla sitkeältä näyttävä kannatusongelma. Suomi on kääntynyt nousuun, mutta on tuhannen euron kysymys, alkaako se sataa myös keskustan laariin.