Suo­mel­la hil­li­tyt mi­ta­li­juh­lat

Suomen pelaajien ylpeys ei kadonnut lauantain hävittyyn välieräotteluun Ruotsia vastaan. Joukkue otti itseään niskasta riittävän tiukasti kiinni, käytti lyhyen valmistumisajan ennen sunnuntain pronssiottelua tehokkaasti hyödykseen ja otti kisoista sen, mikä minimissään piti ottaakin.

Janne Väkiparta ja muu Suomen joukkue tuuletti pronssia vain hillitysti, vaikka mitali maistuikin hyvältä välierätappion jälkeen.
Janne Väkiparta ja muu Suomen joukkue tuuletti pronssia vain hillitysti, vaikka mitali maistuikin hyvältä välierätappion jälkeen.

Suomen pelaajien ylpeys ei kadonnut lauantain hävittyyn välieräotteluun Ruotsia vastaan. Joukkue otti itseään niskasta riittävän tiukasti kiinni, käytti lyhyen valmistumisajan ennen sunnuntain pronssiottelua tehokkaasti hyödykseen ja otti kisoista sen, mikä minimissään piti ottaakin.

Pronssi varmistui oikeastaan helposti. Kazakstan pystyi hätyyttelemään Tukholman Zinkensdammenin stadionilla pelatun ottelun alkuminuuteilla, mutta sen jälkeen joukkueista parempi, paljon tasaisempi, tarkempi ja huomattavasti yhtenäisempi painui omille teilleen.

Kolmen maalin ero joukkueiden välillä oli liian pieni. Asetelma kentällä oli sellainen, että jos Suomelta olisi pronssiin vaadittu vaikkapa viiden maalin voitto, olisi se myös ottanut viiden maalin voiton.

Pronssi maistui pelaajille, mutta samalla mieltä karvasteli yhä edellispäivän välierätappio Ruotsille. Kolmas tila maailmanmestaruuskilpailusta oli kuitenkin ainoastaan minimitavoite.

"Mutta tietenkin nyt tilanne on paljon miellyttävämpi verrattuna siihen, että jos tämäkin olisi päättynyt tappioon", joukkueen keskikenttäpelaaja Marko Miinala puki tuntojaan sanoiksi.

"Kotiin on huomattavasti mukavampi palata taskussa pronssilätkä kuin ilman sitä."



Oppi meni perille


Pronssiottelun jälkeen Suomen joukkue poistui Zinkensdammenin pukusuojasta vähin äänin bussiin ja hotelliin, eikä jäänyt kentälle seuraamaan perään alkanutta Ruotsin ja Venäjän välistä loppuottelua.

Miinalan mielestä Kazakstan oli jälleen kerran yhdessä mielessä keljumainen vastustaja.

"Se satsasi näissäkin kisoissa kaikkensa melkeinpä yksinomaan pronssipeliin. Käytännössähän Kazakstanin välieräpaikkaan riitti se, kun otti alkulohkossa voiton Norjasta. Välierään kazakstanilaiset eivät panostaneet, koska tiesivät, että häviävät sen joka tapauksessa."

Miinala arveli tietävänsä syyn siihen, miksi Suomen pelaajat pystyivät kasaamaan itsensä välierätappion jälkeen.

"Jotain olemme kai oppineet. Pari kertaa on viime vuosina käynyt niin, että olemme vastaavassa tilanteessa kuin tänään joutuneet lähtemään vähän niin kuin häntä koipien välissä kotimatkalle."

Miinalan muistissa ei ollut mitään vikaa.

Vuonna 2003 Arkangelissa Suomi otti Kazakstanilta pronssipelissä selkään maalein 1-4 ja päivälleen vuosi sitten Raketassa peli päättyi Kazakstanin eduksi 5-3.



Pronssin maku tuttua


Jääpallon MM-kisat järjestettiin nyt 26. kerran. Ruotsi oli isäntämaana kahdeksannen kerran.

Suomelle pronssimitaleille sijoittuminen on tuttua kauraa. Himmeimmät mitalit ojennettiin suomalaispelaajille eilen jo 15. kerran.

Kultajuhlia Suomi on päässyt viettämään yhden kerran (2004). Hopeaa joukkue on saavuttanut kuusi kertaa, viimeksi vuonna 1999 Arkangelissa.

Vain neljä kertaa Suomi on jäänyt mitalien ulkopuolelle. Ensimmäisen kerran näin tapahtui vuonna 1965, jolloin isäntämaa Neuvostoliitto vei kirkkaimmat mitalit, yllättäjä-Norja oli toinen ja Ruotsi kolmas.

Tämän lisäksi Suomi on jätetty nuolemaan näppejään vuosina 1993 Norjassa sekä Venäjällä 2003 ja 2005.



Yksi ainoa uhka


Jos Kazakstanilla olisi joukkueessaan edes puolikymmentä sellaista kaveria kuin 25-vuotias taituri Vjatsheslav Bronnikov, kilpailisi maa tosissaan maailmanmestaruudesta.

Bronnikov oli Suomeakin vastaan joukkueensa ykköspelaaja ja viimeisteli joukkueelleen kolme maalia (4-1, 7-2 ja 7-3).

Jo alkulohkossa Bronnikov ehti osoittaa vaarallisuutensa. Viidessä ottelussa hän heilutti vastustajan maaliverkkoa 11 kertaa ja sijoittui siinä vaiheessa Venäjän Sergei Obuhovin jälkeen maalintekijätilastossa toiselle tilalle.

Denis Slautin oli toinen Kazakstanin runkopelaaja, joka pystyi välillä horjuttamaan Suomen puolustusta.

Yksi tai kaksikaan pääskyä ei tee kuitenkaan vielä kesää. Suomen joukkueen valttina oli tasaisuus, mikä ratkaisi ottelun tuloksen ja pronssin kohtalon.

Ilmoita asiavirheestä