Rakennemuutoksen ongelmat ovat tiedossa. Jahkailun ja selvitysten sijaan tarvitaan jo vähitellen tavoiteasetantaa ja johdonmukaisia toimia. Aikailu vain siirtää ongelmia.
Suomella on tulevaisuutensa suhteen menestyksen avaimet käsissään kunhan vain maltetaan valita painopisteet, asettaa tavoitteet ja sen jälkeen pyrkiä niihin johdonmukaisesti. Hallitus on tuottanut jo riittävästi raportteja ja selvityksiä tavoiteasetannan pohjaksi.
Julkisessa keskustelussa on kaluttu ongelmakohtia ja purettu paineita, mutta selkeä menosuunta on valitsematta. Valtionvelka, ikääntyminen, teollisuuden murros, työurat, eläkeikä, julkinen sektori ja vienti ovat saman keskustelun eri puolia.
Aikailun sijaan on korkea aika tarttua toimiin. Ongelmat eivät katoa odottelemalla.
Kyse ei ole vain selviytymisstrategiasta, vaan myös siitä, minkälaista taakkaa ollaan sälyttämässä seuraavien sukupolvien harteille. Jokainen ymmärtää, että valtion velkaa ja kasvavia eläkekustannuksia ei voi lykätä nykyistä pienemmälle joukolle näivettymis-skenaarion väikkyessä taustalla.
Odotettavissa on, että nykyisestä talouden taantumasta ei selviydytä hetkessä. On harhaista kuvitella, että Suomi palautuu muutamassa kuukaudessa kasvussaan ennen vuotta 2008 vallinneelle tasolle. Edessä on pitkä tie, josta selvitään, kunhan pelimerkit asetetaan oikein ja toimitaan johdonmukaisesti.
Suomen nykyhistorian syvimmän lamakauden aikana Suomea luotsannut entinen pääministeri Esko Aho antaa Kalevan haastattelussa kolme neuvoa, joiden pohjalle kannattaa rakentaa.
Suomen on pidettävä huolta kustannuskilpailukyvystään, teollisuuden perustasta ja panostettava vahvasti soveltavan teknologian hyödyntämiseen.
Ex-pääministeri Aho tietää, mistä puhuu, sillä Suomi nostettiin lamasta verottamalla, säästämällä ja teknologiaan panostamalla. Meno ei ollut tuolloin ihan kuin Kreikassa, mutta mielenosoitukset, työttömyys ja syrjäytyminen olivat arkipäivää.
Viisauden alku on tunnustaa, että kansantalouden kantokyky on riippuvainen vientisektorista, niin tärkeitä kuin julkisen sektorin palvelut ovatkin.
Nokia-klusterin rakennemuutoksen seurauksena perustettu ICT 2015 -työryhmä esittää tuoreessa loppuraportissaan kymmenen vuoden tutkimus- ja innovaationohjelmaa, jossa paljon lasketaan soveltavan teknologian ja digitaalisten palvelujen varaan.
Raportti on tärkeällä asialla, sillä Suomi on jäänyt teknologisessa kehityksessä jälkeen. Ero kilpailijoihin on kurottava umpeen ja mieluimmin mentävä ohi. Suomelle on elintärkeää nousta kasvukuilusta, sillä työtä ja vientiä katoaa nopeammin kuin uutta yrittämistä syntyy.
Ilmoituksia irtisanomisista ja yt-neuvotteluista on viime päivinä tullut taas tasaiseen tahtiin. Oulu ei tälläkään kertaa säästy huonoilta uutisilta. Ict-alan rakennemuutos jyllää pahasti kaupungissa.
Valtiovallan lisäpanostukset ict-klusterin kehittämiseksi ovat tervetulleita muuntokoulutuksessa, tuotteistamisessa ja markkinoinnissa.
Ict on osa suomalaista perusteollisuutta. Sen perustasta ja muuntautumiskyvystä on pidettävä huoli.