Suomeen pitäisi perustaa 30-40 alueellista innovaatio- ja kehittämiskeskusta, jotta erityisesti pienet yritykset saisivat nykyistä helpommin tietoa ja osaamista globaaleista markkinoista ja kilpailusta.
Alueellinen innovaatio- ja kehittämiskeskus olisi yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysverkostojen ja yritysten kehittämistyön tukija ja osaamisen kerryttäjä.
"Meillä on liian paljon ohjelmarallia, josta valtaosa tulee EU:sta ja siinä rallissa edunsaajan, yrittäjän rooli hämärtyy", painottaa alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysmies, kansanedustaja Kyösti Karjula (kesk.)
Hän luovutti yhden miehen raporttinsa keskiviikkona pääministeri Matti Vanhaselle (kesk.), joka on selvityksen toimeksiantaja. Karjulan raportti lienee ensimmäinen esitys, joka on annettu aktiivipoliitikon tehtäväksi.
Innovaatio-sanalle Karjulakaan ei ole keksinyt hyvää ja ytimekästä suomenkielistä vastinetta. Hän muotoilee, että innovaatio tarkoittaa samaa kuin "luotu ja hyödynnetty kilpailuetu" tai "parempi käytäntö".
Karjulalla oli selvitystyössä apunaan kuuden hengen työryhmä. Tehtävän taustaksi Suomen Yrittäjät suoritti kesäkuussa 2006 taustakyselyn yli 1 600 yrityksen keskuudessa.
Selvitystyön yksi keskeisimpiä tuloksia oli, että yrittäjät kokevat saavansa parhaiten tukea työssään yksityiseltä sektorilta eikä lukuisista viranomaislähteistä.
"Julkinen sektori on liian etäällä tavallisista pienyrityksistä. Keskeinen johtopäätökseni on, että innovaatiopolitiikan painopiste on ollut viimeiset 10-15 vuotta teknologiassa eli tutkimus- ja tuotekehitystyössä. Nyt tavoitteena on, että markkinointi- ja kehittämistyö tulevat yhtä vahvasti mukaan", kertoo Karjula.
Parhaiten uutta tietoa ja tukea yritykset ovat saaneet toisilta yrityksiltä, kumppaniyrityksiltä, tilitoimistoilta ja pankeista. Karjulan mielestä Suomessa liian paljon "julkisia toimijoita", jotka ruokkivat toinen toistaan kuten lukuisat EU-ohjelmat.
Oppisopimuspaikkoja akateemisille
Karjulan selvityksen keskeinen teema on, mistä Suomi löytää osaavia uusia työntekijöitä 2010-luvulla ja myöhemmin, kun väestömme ikääntyy Euroopan ennätysvauhtia.
"Suomi on koulutuksessa erittäin hyvä maa, kuten Pisa-tutkimus osoittaa. Koulutuksesta on kuitenkin tullut ehkä liikaa itseisarvo. Me emme voi enää tankata kovin paljon koulutuksella itseämme. Koulutus pitäisikin nähdä ajokorttina työelämään, josta todellinen käytännön oppiminen vasta alkaa", pohtii Karjula.
Selvityksessä esitetään, että oppisopimuspaikkoja kasvatettaisiin tuntuvasti nykyisestä noin 24 000:sta 35 000 paikkaan. Seuraavalla hallituskaudella pitäisi käynnistää myös akateeminen oppisopimuskoulutus.
Alle 25-vuotiaiden työllistäminen voitaisiin siirtää työvoimaministeriöltä ja työvoimatoimistoilta kuntien sivistystoimen vastuulle. Silloin koulutuksen sisäinen mielenkiinto lisääntyisi, kunnat tuntisivat oman alueensa koulutustarpeet ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoretkin saataisiin mukaan.
"Tavoittaisimme myös ne nuoret, joilla on sosiaalista ja käytännön lahjakkuutta, mutta ei niin paljon kielellistä tai matemaattista lahjakkuutta", esittää Karjula.
Selvityksessä esitetään myös kasvuyritysten ohjelmaa, joka lähtee markkinoiden tarpeesta. Ohjelmaan otettaisiin 500 yritystä.
Innomaraton
malliksi?
Pääministeri Vanhanen haluaa nostaa toimenpide-ehdotuksista esiin kolme asiaa: osaavan työvoiman saannin varmistaminen, yrittäjyyden vahvistaminen sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden.
Hyvänä esimerkkinä yritysten ja oppilaitosten yhteistyöstä Vanhanen mainitsi Innomaratonin Kemi-Tornion alueelta. "Mielestäni voitaisiin tutkia sitä, onko Innomaratonia mahdollista laajentaa koko Suomeen ja haastaa kaikkien ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajat ja oppilaat innovatiivisuuden maratonille."
