Hallituksen sisällä ei kärsitä työttömyydestä, mutta toimettomuus uhkaa. Pahimmillaan edessä on koko maan kannalta vahingollinen välivuosi.
Valtioneuvoston viikko-ohjelmassa ei ollut päättyneellä viikolla yhtään mitään. Toki tämä oli vielä repaleista aikaa, vuodenvaihteen jälkeinen loppiaisviikko, mutta silti kaikkien rutiinienkin peruuttaminen on poikkeuksellista.
Hallituksella ei ollut hallittavaa. Kovin paljon kummoisempi ei ole koko tammikuun jatkokaan. Valtioneuvoston julkinen kalenteri loppukuulle ammottaa tyhjyyttään. Normaalit yleisistunnot, raha-asiainvaliokunnat ja presidentin esittelyt pidetään, mutta mistään merkittävästä asiasta ei olla valmistauduttu kertomaan.
On aivan kuin Suomi olisi siirtynyt toimitusministeriön johtamaksi, runsas vuosi ennen vaaleja.
Hallitus voi puolustautua sanomalla panneensa jo toimeen tai alulle ne asiat, jotka hallitusohjelmassa sovittiin tehtäväksi. Lisäksi loppuvuodesta urakoitiin asioita kasapäin pois alta. Lakeja on valmistelussa ruuhkaksi asti.
Mutta se ei tarkoita, että Suomella olisi varaa alkaa jo odotella vaaleja ja seuraavaa hallitusta. Juuri niin saattaa kuitenkin käydä.
Koko kevätkauden kaikki huomio kiinnittyy keskustan puheenjohtajakisaan. Lopputuloksena todennäköisimmin myös pääministeri vaihtuu.
Kesän jälkeen uuden keskustajohtajan olisi yritettävä kerätä pisteitä omalle puolueelleen, mikä ei varmasti sovi muiden hallituspuolueiden suunnitelmiin. Kuka pääministeri sitten silloin onkin, hän ei paljon pysty eikä ehdi tekemään.
Millä tavoin Matti Vanhanen vuoden alkupuoliskon käyttää, se on arvoitus. Periaatteessa hänellä olisi nyt tilaa toimia ilman päivänpolitiikan paineita. Mutta yksi kevätkausi on lyhyt aika ajaa uutta läpi.
Eikä isoimmalla hallituskumppanilla kokoomuksellakaan näytä olevan mitään haluja enää intoilla tässä hallituksessa. Puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen on ollut pitkään jopa merkillisen näkymätön. Osittain se selittyy perhesyillä eli isyyslomalla, mutta mukana on muutakin.
Suomen talous on ajanut komeasti karille, mutta valtiovarainministeriön koosteen mukaan Katainen on pitänyt viime vuonna tasan kaksi puhetta ministerinä. Kokoomuslaisessa julkisuudessa on paistatellut etenkin ulkoministeri Alexander Stubb, jossain määrin myös Jyri Häkämies.
Katainen näyttää säästelevän itseään vaalien alle, jolloin tähtäimessä on pääministerin paikka. Se voi olla puoluetaktisesti ymmärrettävää, mutta maa kaipaisi ministereiltään johtajuuden ottamista eikä johtajuuden välttelyä.
Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki taas on saanut huomata, ettei työministerin keinoin työttömyyteen vaikuteta. Jokainen hänen edeltäjänsäkin on näyttänyt olevan jotenkin hukassa siinä tehtävässä.
Kansalaisten mielen päällä on juuri nyt ennen muuta työttömyystilanne. Sen parantaminen vaatii muutakin kuin talouskäänteen odottelua ja inttämistä elvytyksen todellisesta määrästä. Ylipäätään Suomi kaipaa keinoa kivuta pois näköalattomuudesta. On suuri tarve poliittiselle rohkeudelle ja aloitteellisuudelle.
Sen sijaan edessä näyttää olevan hallinnointia, henkilökysymyksiä ja vaalien odottelua. Asioita hoidetaan kun niitä eteen tulee. Mukana voi olla isojakin päätöksiä liittyen energiaan tai työmarkkinoihin. Mutta eivät ne ole uutta ajattelua. Maata johdetaan virkamiesten laatimien budjettikehysten ja eri oloissa kootun hallitusohjelman kautta. Edessä häämöttää välivuosi, jollaiseen ei olisi varaa.