Mies voi olla nainen, mutta yksi ynnä yksi on kaksi. Kieli ei ole matematiikkaa. Suomen kieltä ollaan vähitellen puhdistamassa miehistä. Mies on historian saatossa päässyt palomieheksi, asiamieheksi, lautamieheksi, lakimieheksi ja laivan miehistöön. Kaiken lisäksi miehistä on tullut maaherroja, poroisäntiä ja isännöitsijöitä.
Maailma on muuttunut enemmän kuin kieli. Nyt naisissakin on miestä uroiden ammatteihin, mutta samalla he ovat saaneet ristikseen miehiset nimitykset. Riitta Uosukaisesta tuli aikanaan puhemies, Hannele Pokasta maaherra ja Vieno Länsmanista poroisäntä eli poropalkisen esimies.
Kalevan huominen tiedesivu pohtii, mitä tehdä mieheksi haukutuille naisille. Pitäisikö Pokasta tehdä läänin presidentti ja Länsmanista poropäällikkö tai poropomo? Seuraavaksi pitäisi tietysti keksiä jotakin osuvaa palomiesnaisille ja muille miesnaisille. He voisivat olla palonsammuttajia.
Mutta entäpä jos annettaisiin kielen olla. Mies on elänyt yhdyssanoissa niin kauan, että sana tarkoittaa muutakin kuin toista sukupuolta. Nykyisissäkin sanakirjoissa sanotaan, että joissain yhteyksissä liitettä mies voidaan käyttää yleisesti henkilöstä.
Niinpä sanakirjoja voisi edelleen tarkentaa toisella merkityksellä. "Mies = henkilö, mies tai nainen. Yhdyssanan jälkiosana ammatinharjoittaja, kuten palomies tai lakimies. Luottamustoimeen valittu henkilö, kuten lautamies tai puhemies."
Sanakirjat voisivat virallisesti siunata senkin, että herra voi yhdyssanan osana tarkoittaa myös rouvaa ja isäntä emäntää. Tuntuu luonnolliselta, että puhemies on nainen tai että miehistö koostuu naisista. Suomen kielen puhdistus miehistä johtuu kenties naisten huonosta itsetunnosta tai siitä luulosta, että kieli olisi matematiikkaa.
Tässä vaiheessa täytyy tietysti olla miestä julistaa, ettei miehillä ole itsetuntopulmia. Kieli ja yhteiskunta elävät edelleen, mikä synnyttää vielä naisten mukaan nimettyjä tehtäviä. Kun niille palleille istuvat miehet, heistä tulee naisia.
Muistakaa veljet, ettei nurista, kun meitä aletaan kutsua kotiäideiksi, suurkeittiönemänniksi tai matkailukeskusmuoreiksi, joka voisi olla tulevaisuuden titteli hiihtokeskuksissa. Myös naisia varten olisi vielä paljon hyviä koiraisiin viittaavia sanoja käyttämättä. Naiset eivät ole pukkeja tai kukkoja, mutta voivat kyllä kukkoilla. Onhan totta, että miehen kutaleet ovat vaikuttaneet kirjakielen kehitykseen naisia enemmän. Silti suomen kieltä ovat aina puhuneet yhtä lailla naisetkin, minkä vuoksi miehisistä ammatti- ja tehtävänimikkeistä ei voi syyttää vain miehiä.
Joskus tuntuu, että naiset ovat ehtineet puhua jopa paljon enemmän suomea, vaikka molempien sukupuolten edustajia on kutakuinkin yhtä paljon ja vaikka naisten piti joskus vaieta seurakunnassa.
Kyllä suomen kieli on mahdollista vapauttaa miehistä, onhan kieltä huollettu ennenkin. Kielen ei kuitenkaan tarvitse mennä yks´yhteen. Lapset voivat saada omenan mieheen ja nainen voi antaa oikein isän kädestä. Eikö olekin ihmeellistä?