Oululaisen Pohjola-opiston motivoituneimmat opiskelijat ovat 16-17-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden luokalla. Halu oppia uuden kotimaan kieltä on kova, ja muutamia kuukausia opiskelleet nuoret puhuvat jo sujuvaa suomea.
"Tunneilla puhutaan pelkästään suomea. Epäselvät sanat sanon myös englanniksi, jolloin englantia osaavat tulkkaavat ne kavereilleen", kertoo opettaja Erja Stolt Oulun Seudun Setlementin Pohjola-opistosta.
Kaikki oppilaat eivät puhu englantia, mutta kyse ei ole kielitaidottomista nuorista. Afrikan maista tulleet osaavat yleisesti ranskaa, Aasian suunnalta saapuneet taas persiaa.
"Aluksi olemme keskittyneet pelkästään suomen kielen ja kulttuurin opetteluun. Lukujärjestykseen kuuluu myös matematiikkaa ja tietojenkäsittelyä", Stolt kertoo.
Yhteiskuntaan sopeutumista pyritään edistämään myös harrastusten kautta. Pojat pelaavat koripalloa ja jalkapalloa paikallisissa joukkueissa. Opiston tarjoamiin harrastevaihtoehtoihin kuuluu kokkaus, valokuvaus ja musiikki.
Ensin kieli, sitten ammatti
Ensi viikolla nuoret tutustuvat työelämään viikon kestävässä harjoittelussa.
"Minun äitini ja isäni eivät ole täällä, joten haluan pitää huolta muiden vanhemmista. Tulevaisuudessa aion opiskella lähihoitajaksi ja menen harjoitteluun vanhainkotiin", Kamerunista tullut Joice kertoo.
Osalla nuorista on jo hyvinkin selvät tulevaisuudensuunnitelmat.
"Haen poliisikouluun ehkä jo ensi vuonna, jos olen oppinut kielen tarpeeksi hyvin", kertoo Guineasta kotoisin oleva Kambi.
Huivipäinen ja ujon oloinen somalialaistyttö Halimo haluaa sairaanhoitajaksi, Kongosta tullut Joseph taas sähköinsinööriksi.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ensin pitää opetella suomen kieli. Eikä sekään riitä: pitää opetella puhumaan oulua.
"Kaupungilla on vaikea ymmärtää, mitä ihmiset sanovat. He puhuvat niin nopeasti ja oudoilla sanoilla", Joice huokailee.