Suomalainen informaatiosodan tutkija arvostelee kovin sanoin Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin toimintaa niin Irakin kuin Afganistanin sodissa. Everstiluutnantti, valtiotieteiden lisensiaatti Jari Rantapelkosen mukaan Bushin sanoma on ollut kuin toisenlainen todellisuus verrattuna sodankäynnin käytäntöön Irakissa.
- Sodan ylipäällikkönä esiintyneen Bushin suuret kertomukset terrorisminvastaisesta sodasta kääntyivät käytännössä päälaelleen, huomauttaa Rantapelkonen. Hänen väitöstyönsä terrorisminvastaisen sodan johtajuudesta tarkastettiin lauantaina Maanpuolustuskorkeakoulussa Helsingissä. Keskeisenä väitöksessä on eri tietoverkkojen avulla kerätty ja annettu informaatio
Väitöskirjan nimi on The Narrative Leadership of War. Presidential Phrases of "War on Terror" in Dispute and Their Relation to Information Technology. Vastaväittäjänä toimi professori Douglas Kellner Kalifornian yliopistosta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Aki-Mauri Huhtinen Maanpuolustuskorkeakoulusta.
Everstiluutnantti Rantapelkosen väitös on ensimmäinen sotatieteellinen johtamisen oppiaineessa tarkastettu väitöskirja Suomessa. Rantapelkonen on Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen laitoksen tutkimusryhmän johtaja.
Kertomukset faktoja vahvempia
- Sota terrorismia vastaan oli kertomuksena heti syyskuun 11. päivän jälkeen menestys. Tarina hallitsi maailmanpolitiikkaa. Media tuki tarinaa sanoin ja kuvin. Mielikuva terrorismista hallitsi läntistä maailmaa. Terrorismista syntyi mielikuva, joka on globalisaatiota uhkaava paha, Rantapelkonen arvioi.
- Sodan ylipäällikkö Bush kertoi joukkotuhoaseista Irakissa, joita ei löytynyt, vaikka kyseiset aseet "näkyivät" näyttöruuduilla. Saddam Husseinin ja al-Qaida-terrorismin välistä yhteyttä ei ole todistettu. Sota ei tuonut irakilaisille demokratiaa ja vapautta, vaan paradoksaalisesti terrorismin. Amerikkalaiset sotilaat hyväntekijöinä vaihtuivat kuviin pahantekijöistä Abu Ghraibissa.
Väitöstyön mukaan kertomukset olivat kuitenkin voimakkaampia kuin faktat.
- Presidentti Bushin terrorisminvastaisen sodan kertomusta on vaikea ymmärtää - ehkä vain paradoksien avulla, joiden mukaan vapaus vaatii rajoituksia, oikeus epäoikeudenmukaisuutta ja tietäminen enemmän informaatioteknologiaa.
Tekniikka etäännyttää todellisuudesta
Presidentti Bush luottaa tekniikan voimaan sodan ratkaisijana. - Terrorisminvastainen sota perustuu pelolle, jota voidaan hallita teknologian avulla. Lisääntyvä valvonta ja kontrolli kohdistuvat kuitenkin yhä enemmän tavallisiin ihmisiin ja erityisesti epäiltyihin vihollisiin, Rantapelkonen tiivistää.
Yhdysvaltain asevoimilla on maailman ylivoimaisinta tekniikkaa, mutta maa ei ole kyennyt ratkaisemaan sodan sosiaalisia ongelmia. Tekniikka on Rantapelkosen mukaan tavallaan etäännyttänyt sodankävijän sodan todellisuudesta.
Amerikkalaisten sotakäsityksiä haastoivat erityisesti Afganistanin sota, jossa korkealla lentäville pommikoneille ja erikoisjoukkojen laserohjatuille kaukaa ammutuille täsmäaseille ei tahtonut löytyä maaleja.
- Irakissa taas sodan uhreina ovat olleet "täsmäpommituksista" huolimatta tuhannet tai jopa sadattuhannet siviilit, joista ylipäällikön kertomuksissa ei puhuta.
Bushin rooli sodan ylipäällikkönä
Presidentti George W. Bush toimi mielellään sodan ylipäällikön roolissa. Hän kertoi tarinaa "terrorisminvastaisesta sodasta", "taisteluiden viemisestä vihollisen luokse" ja "erilaisesta sodasta".
Terrorisminvastaisen sodan suurimpia ongelmia on väitöstyön mukaan vihollisen käsite. Epämääräisesti määritelty vihollinen, kuten terroristi, on asevoimille haaste. Kasvotonta vihollista vastaan, jota ei näe, on sotilaiden vaikea taistella.
Bushin poliittinen johtamispuhe määritti viholliseksi Osama bin Ladenin ja Saddam Husseinin. Vihollinen konkretisoitiin ja kohdennettiin Al Qaidaan ja Irakiin.
- Presidentti Bushin käsky "viekää taistelu vihollisen luokse" oli helposti kannatettava ajatus. Sodan luonteen huomioiden oli kysyttävä, missä vihollinen on. Käytyjen sotien mukaan Afganistanissa ja Irakissa. Tosin esimerkiksi syyskuun yhdennentoista iskijöistä suurin osa oli Saudi-Arabiasta, Rantapelkonen huomauttaa.