Olin Ruotsissa töissä, kun Suomessa alettiin puhua ruohonjuuritasosta. Kuulin siitä aina lomilla käydessäni, enkä voinut ymmärtää miten tavallisista ihmisistä käytettiin sellaista ilmaisua ja koska siitä mieleeni tuli aina ihmistä alentava ilmaisu lapsuudesta, mato matkamies maan, ruohonjuuritaso ei ole vieläkään kymmenien vuosien jälkeen saanut sille tarkoitettua sijaa ajatusmaailmassani.
Samoin ihmettelin pitkään sanaa yläfemma ja sen sanan merkityksen minulle avasi tyttäreni kouluttama Taika-koira.
Taika löi aina yläfemman, jos nostin kämmentä esiin ja vähitellen huomasin, että yläfemma oli aika yleisesti käytössä ihmisten kanssakäymisessä.
Ruotsissa ei vielä yläfemmoja heitetty suomalaisten keskuudessa minun aikanani.
Kesälomilla sitten Sodankylän poliisiauton rekkari luuvitonen oli sen sijaan niin kuvaava sanapari, että mielikuvitus loihti siitä heti mielikuvan, vaikka minä en koskaan saanutkaan luuvitosesta Sodankylässä, vaikka kävin armeijan siellä ja olen asunut siellä myös pitkään.
Mielikuva oli niin voimakas, että se minun pohjalaisuudessani sivuutti puukon, joka sentään roikkuu vieläkin kansallispukujen vöissä.
Keskioluen vapautumista en nähnyt Suomessa. Ruotsin työpaikallani oli työpaikan ruokalassa mellanööl, jossa on 2,7 prosenttia alkoholia, mutta minä en puritaanisen kasvatuksen saaneena siellä vietettyjen vuosien aikana ostanut sitä kertaakaan.
Bränviina kyllä maistui vapaa-aikana sen verran, että nähtyäni sen vaikutukset en koskaan suositellut Ruotsiin muuttoa naimattomalle tai ilman turvaverkkoa olevalle.
Musiikki seurasi mukana Ruotsiin ja tangot soivat siellä suomalaisten kodeissa ja tanssipaikoissa vielä vuosikymmeniä muuton jälkeen, ehkä vieläkin, vaikka musiikkitarjonta Suomessa monipuolistui.
Niin se soi minullakin. Tilasin suomalaista musiikkia ilmoitusten perusteella, joita joku markkinaraon haistaneena oli jo väsännyt.
Ehkä suurin suomalaisuuden vaje syntyi niillä, jotka lähtivät Ruotsiin alivuokralaisasunnoista perheellisinä vinttihuoneesta, tai poikamiehistä vuokratalon perimmäisestä kamarista, joissa ei ollut mitään nykyajan mukavuuksia. Ruotsissa perheelliset saivat silloin sen ajan nykyaikaiset asunnot ja yksin lähtevätkin paremman kuin Suomessa.
Ymmärrän kyllä niitä, jotka sanovat, etteivät kusekaan Suomeen päin, koska niin kaltoin Suomi on heitä kohdellut, eikä mitään tulevaisuuden näkymiä ollut.
Minä olen ehkä jo äidinmaidossa imenyt suomalaisuuden siinä määrin, että vaikka Ruotsi näyttäytyi kaikilta osa-alueiltaan Suomea parempana, niin palasin takaisin Suomeen.
Seppo Hyytinen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.