Mitä tapahtuu, kun japanilainen tanssija-koreografi kohtaa Suomen jylhän luonnon ja jäyhät suomalaiset ja päättää pukea kokemuksensa nykytanssin kielelle?
Se selviää tanssitrilogiassa Unknown land, jossa lähdetään matkalle uuteen todellisuuteen. Tanssijan ilmeet kertovat tuntemattoman kohtaamisesta ja ihmetyksestä, jota hän kokee herättyään uudessa maassa.
Ilmassa on jotain uhkaavaa, mutta samalla äärimmäisen puoleensavetävää.
Ensimmäisessä osassa tanssi on antautuvaa ja voimakasta. Takako Matsudan hahmo yhtyy maanhenkien antaumukselliseen leikkiin, jossa tanssijoiden vartalot kietoutuvat välillä toisiinsa.
Toisessa osassa metsän puut heräävät eloon. Tuuli puiden latvoissa haukottelee ja jopa puhuu sanan ja toisenkin japania. Metsä kuvataan vahvana elementtinä, joka on olemassa omilla ehdoillaan.
Kolmannen osan soolon tanssii Matsuda. Isänmaallinen Finlandia-hymni synnyttää omalta osaltaan vaikutelmaa, jossa pieni ihminen ymmärtää vahvuutensa osana yhteisöä ja osana ihmiskuntaa. Soolo-osuudessa tanssi muuttuu sitä voimakkaammaksi, mitä lähemmäs loppua tullaan. Liikkeen intensiteetti kasvaa, ja Matsudakin ikään kuin kasvaa kokoa lavalla.
Takako Matsuda liittää suomalaisuuteen luonnon, pinnan alla kytevät vahvat tunteet sekä vakavuuden.
Koreografian tekeminen Jean Sibeliuksen musiikkiin oli Matsudalle haaste. Kahdeksaan minuuttiin Finlandia-hymniä tiivistyy Matsudan mielessä jotakin olennaista Suomesta ja suomalaisuudesta.
Sibelius on kuitenkin ehkä liian ennalta arvattava musiikkivalinta suomalaisuuden kuvaukseen. Toisenlainen musiikki olisi antanut enemmän tilaa uusille mielleyhtymille.
Kahden kulttuurin kohdatessa aineksia olisi avata enemmänkin uutta näkökulmaa suomalaisuuteen kuin nyt avautui. Tanssijoiden, eritoten Matsudan, ilmeikkyys sekä esitys visuaalisena kokonaisuutensa olivat sen parasta antia.