Suo­ma­lais­toi­mit­ta­ja auttoi Dahabin pom­mi-is­ku­jen uhreja

-- Kun ensimmäinen pommi räjähti, lähdimme juoksemaan. Ja kun seuraava räjähdys tuli heti perään, juoksimme vielä lujempaa, ja onneksi oikeaan suuntaan. Kolmannen räjähdyksen paineaalto paiskasi sitten minut jo maahan, kertoi suomalainen freelance-toimittaja Johanna Sarjas puhelimitse Dahabista tiistaina.

-- Kun ensimmäinen pommi räjähti, lähdimme juoksemaan. Ja kun seuraava räjähdys tuli heti perään, juoksimme vielä lujempaa, ja onneksi oikeaan suuntaan. Kolmannen räjähdyksen paineaalto paiskasi sitten minut jo maahan, kertoi suomalainen freelance-toimittaja Johanna Sarjas puhelimitse Dahabista tiistaina.

Hän oli itse ollut keskellä maanantain dramaattisia tapahtumia, jotka muuttivat siinailaisen sukellusparatiisin hetkessä helvetiksi.

Maassa maatessaan hän sai päällensä rikkoutuneista ikkunoista lasisateen, joka raapi päähän verta vuotavia pintanaarmuja. Niinpä hänet vietiin Dahabin sairaalaan muutaman kilometrin päähän.

-- Sairaalassa tajusin, että minä olen ihan kunnossa, ja niin minä sitten rupesin auttamaan muita. Sarjas näki huonosti varusteltuun sairaalaan tuotavan jatkuvasti lisää pahoin loukkaantuneita ihmisiä. Tilanne oli kaoottinen

-- Sairaalassa ei ollut mitään, ei edes puhdasta vettä, jotta olisi voinut pestä kädet. Ei ollut sidetarvikkeita, ei saksia eikä nukutusainetta.

Vaatteet täytyi repiä rikki

Yhdessä saksalaisen lääkärin kanssa Sarjas alkoi selvittää paikalle tuotujen ihmisten vammoja. -- Kun ei ollut saksia eikä puukkoa, niin revin vaatteita, että saimme selville mitä vammoja ihmisillä oli, hän kertoo.

Raskasta ja järkyttävää työtä riitti tuntikausia. Aamulla hänen muistiinsa palautuu erityisesti vaikeasti päähän haavoittunut mies, joka kuoli tuolille lyyhistyneenä.

-- Me pystyimme vain pirskottamaan hänen kasvoilleen vettä, eikä sekään varmasti ollut puhdasta. Mitään muuta ei voinut tehdä.

Mieleen palautuu myös nuori egyptiläinen tyttö, jonka sääri oli pahasti ruhjoutunut. Ja mies, jolla oli ammottava haava selässä. Kovan paineen alla piti valita potilaat, jotka piti siirtää Sharm el-Sheikhin sairaalaan hoitoon. Ja kuolleet täytyi peitellä ja siirtää syrjään.

-- Nyt olen järkyttynyt, mutta siellä sairaalassa toimin teräksenkylmästi. On ihmeellistä huomata, että pystyy toimimaan sellaisessakin tilanteessa, hän sanoo.

Sarjas kertoo oleilleensa jonkin aikaa Dahabissa, missä hänen tietääkseen ei ollut muita suomalaisia pommi-iskujen aikana.

Ilmoita asiavirheestä