matti.heikura@kaleva.fi
Suomi-kuvaa selvitetään parhaillaan oikein ison konklaavin toimin. Selvityksen keulakuvaksi on pestattu itse mister Nokia, ex-toimitusjohtaja Jorma Ollila. Siitä kuinka tarpeen selvitys on, voidaan keskustella, mutta ainakin itse olen huomannut, että Suomi pakkaa usein olemaan Euroopassakin marginaalia, josta ollaan korkeintaan kohteliaisuudesta kiinnostuneita.
Tuon sivistyneen small talkin taustalta putkahtelee tosin esiin aina silloin tällöin käsityksiä, jotka kaipaavatkin korjausta. Jälleen vain omiin havaintoihini viitaten, voin toki lisätä, että hyvin perusteltu keskustelu saa monet myös kiinnostumaan Suomesta ja jopa ottamaan asioista omatoimisesti selvää.
Vaan samaan aikaan löytyy yhä paljon suomalaisia, joiden mielestä maassa, suomalaisuudessa tai täällä tehdyillä tuotteilla ei ole mitään arvoa. Kaikki on aina paremmin jossakin muualla.
Erityisen palstan tälle mollaamiselle tarjoavat internetin keskustelupalstat. Olipa siellä mikä tahansa Suomea koskeva myönteinen uutinen, niin raakkujat ovat heti paikalla.
Jokin aika sitten julkistettiin uutinen, jonka mukaan Suomi on parantanut sijoitustaan eri maiden it-kilpailukykyä vertailevassa selvityksessä viimeisen vuoden aikana. Sen mukaan Suomella on nyt maailman toiseksi parhaat edellytykset it-firmojen tukemiseen.
Uutista lukemalla kävi ilmi, että edellisessä vastaavassa selvityksessä Suomi oli sijalla 13 ja että Suomen sijoitus muuttui paremmaksi ennen kaikkea siksi, että tutkimuksen mittaustapa muuttui. Toimintaedellytyksiä mitattaessa painotettiin aikaisempaa enemmän tutkimus- ja kehitysympäristöä, patentteja ja liiketoimintaympäristöä.
Riekkujia, mollaajia ja vähättelijöitä löytyi tällekin uutiselle. Erityisesti annettiin ymmärtää, että menestys johtui mittaustavan muuttamisesta ja että suomalaiset olisivat itse vaikuttaneet tähän. Paljonkaan ei kiinnitetty huomiota siihen, että selvityksen toteutti arvostetun talouslehti Economistin yhteydessä toimiva tutkimusyksikkö Economist Intelligence Unit.
Vastaavasti esimerkiksi Nokian ilmoitus luopua Japanin markkinoista sai aikaan vastaavan kommenttiryöpyn. Kukaan ei nostanut esiin sitä, että japanilaiset omaavat yleensä sen verran hyvän itsetunnon, että haluavat näyttää ja käyttää omia teollisuustuotteitaan.
Vaan osataan enemmän tai vähemmän tahaton mollaus mediassakin. Eipä aikaakaan, kun suomalainen verkkolehti otsikoi: Nokian jumittui top 5-brändiksi.
Jutun lähtökohtana oli Interbrandin tekemä selvitys, jonka mukaan Nokia on maailman viidenneksi arvostetuin brändi ja Euroopan ykkönen. Mutta jutusta saa käsityksen, jonka mukaan tuloksen olisi pitänyt olla parempi ja syy jumiutumiseen löytyy "dynaamisten älypuhelininnovaatioiden puuttumisesta".
Ihan mieltä kuitenkin lämmitti, että tämän uutisen kommenteista löytyi myös tiivistelmä siitä, mihin huomio olisi pitänyt kiinnittää: Suomalainen firma, suurin työnantaja, suurin palkanmaksaja, suurin veronmaksaja ja suurin patenttien kehittäjä. Globaali markkinajohtaja. Tekee ja myy 1,3 miljoonaa puhelinta joka päivä. Vähintään miljardi ihmistä käyttää päivittäin Nokian laitetta. Tähän ei ole mikään elektroniikan valmistaja ole koskaan pystynyt.
Jos tästä ei jokainen suomalainen pysty olemaan ylpeä, niin mistä sitten?