petri.hakkarainen@kaleva.fi
EU-maiden kuluttajansuojaa yhtenäistetään yhteisen hyvän nimissä suomalaisen kuluttajan kustannuksella. Kuluttajansuojamme on EU:lle aivan liian hyvä. Yhtenäistämisen ja heikentämisen välille voidaan laittaa tässä tapauksessa vahvat yhtäläisyysmerkit.
Direktiiviehdotuksen mukaan yli takuuajan ulottuva myyjän virhevastuu rajoitetaan kaikissa EU-maissa kahteen vuoteen. Nyt suomalaisen kuluttajan turvana on laki, jonka mukaan virhevastuulla ei ole takarajaa, jos tuotteessa on valmistusvika.
Kuluttajakomissaarin logiikka on aivan omaa laatuaan, kun hän kertoo olevansa suomalaisen kuluttajan asialla, parantamassa tämän etuja. Helsingin Sanomien haastattelussa komissaari toteaa, että nykyisin esimerkiksi kamerat ovat Suomessa kovin kalliita. Harva suomalainen uskaltaa kuulemma tilata kameransa ulkomailta, koska pelkää suojansa puolesta.
Komissaarin ajatuskulun mukaan suomalainen kuluttaja siis hyötyy siitä, että kuluttajansuoja yhdenmukaistetaan koko unionissa. Eli suomalaisen kuluttajan suojaa heikennetään. Pitää iloita siitä, että pääsemme samaan hataraan suojaan kaikkien muiden jäsenmaiden kanssa.
Pesukone tai televisio ostetaan yleensä pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi vuodeksi. Saattaapa masiina kestää hyvin pidettynä toistakymmentä vuottakin. Yhteisen eurooppalaisen kuluttajansuojan alla kahden vuoden jälkeen hajonnut kone kuskataan käytännössä kaatopaikalle. Tai meillä Suomessa tietenkin kiltisti kierrätykseen.
Virhevastuun rajaaminen kahteen vuoteen olisi esimerkiksi kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan valmistajille suuri voitto. Komponenttien kestävyydestä voidaan tinkiä ja kuluttaja opetetaan yhä nopeampaan tavarakiertoon.
Kohta kukaan ei ihmettele kolmen vuoden jälkeen poksahtavaa pakastinta vaan hankkii nurinoitta uuden. Joskus muinoin joku taisi puhua kestävästä kulutuksesta.
Yhdenmukaistaminen voi heikentää myös puhelinmyynnin peruutusoikeutta. Eli puhelinmyyjän sulopuheisiin langenneella ei direktiiviehdotuksen mukaan olisi enää oikeutta perua kauppaa jälkikäteen. Ja jos nettikaupasta tai postimyynnistä ostetun tuotteen vielä onnistuisi palauttamaan, pitäisi se jatkossa tehdä omalla kustannuksella. Hankalaa ja kallista.
Yhä uutta välttämätöntä tavaraa meille valmistavat yhtiöt voivat onnitella itseään erinomaisesta lobbauksesta. Jo valmiiksi huonon kuluttajansuojan maissa uudistus ei paljon hätkäytä, mutta meilläkin asiasta on pidetty ääntä yllättävän vähän.
Suomen liittyessä Euroopan Unioniin monet tahot kyselivät korkean kuluttajansuojamme kestävyyden perään. Epäilijät rauhoitettiin arvovaltaisella lupauksella: eduskunnan suuri valiokunta edellytti lausumassaan, ettei EU-jäsenyys saa heikentää kuluttajansuojaamme. Tuon lausuman painoarvo on vaarassa jäädä kovin köykäiseksi.
Apua suomalaisenkin kuluttajan ahdinkoon saattaa kuitenkin tulla Irlannista. Lissabonin sopimuksella viskipannunsa turveharkot sytyttäneet irlantilaisetkin kun suhtautuvat kuluttajan oikeuksien kaventamiseen nuivasti.
Kun EU:n päätöksentekoon virtaviivaisuutta hakevaa sopimuspaperia kiikutetaan vihreälle saarelle uudemman kerran, samaan kuoreen tuskin kannattaa sujauttaa irlantilaisia ärsyttämään ehdotusta kuluttajansuojan karsimisesta.