Phoenix-luotaimen menestys Mars-planeetalla riippuu vasta sen lähettämästä datasta. Siinä auttaa suomalainenkin avaruustekniikka.
Hämmennys avaruuden "valloituksen" historiasta ja merkityksestä nousi taas pintaan, kun Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa kertoi Phoenix-luotaimensa laskeutuneen toissa yönä Mars-planeetan pinnalle.
Monet suomalaisetkin muistavat vielä elävästi ensimmäisen tekokuun Sputnikin lennon. Ihminen sai tuolloin ensi kerran rakentamansa laitteen maan kiertoradalle; tapahtuman 50-vuotisjuhlia vietettiin viime vuonna Moskovassa. Vähän myöhemmin saatiin kiertoradalle ja vielä turvallisesti alaskin Juri Gagarin.
Seuraava tähtihetki koettiin 60-luvun lopulla, kun amerikkalainen Neil Armstrong käveli Kuun pinnalla. Kiinnostus kiertolaista kohtaan kuitenkin hiipui 70-luvun alkupuolella. Marsista tuli eräs amerikkalaisten pääkohteista, samalla kun neuvostoliittolaisia veti puoleensa Venus.
Avaruuskilpailu jatkuu tänään osin uusin voimin. Kansallista itsetuntoaan kohottaa nyt Kiina, jolla on jo kuuluotain ja joka suunnittelee lähettävänsä Kuuhun taikonautin. Venäjä ja Euroopan avaruusjärjestö ESA sopivat puolestaan juuri, että ne pyrkivät laukaisemaan yhteisen miehitetyn, kuusipaikkaisen avaruusaluksen Kuuhun kymmenessä vuodessa.
ESA hakee astronautteja myös Suomessa. Meillä onkin jo syntynyt alan toimijoiden kesken painotuseroja siinä, mikä on oikeaa avaruustutkimusta. Onko suomalainen astronautti kallista turhuutta vai pitäisikö keskittyä olennaiseen, esimerkiksi hiukkasfysiikkaan? Kaikkia eivät miehitetyt lennot vaikkapa 20 vuoden kuluttua kiinnosta, kun taas kansa tuskin panisi pahakseen lukea omasta avaruuslentäjästä linnan juhlilla tai lahjatontillaan.
Suomalaisia ehkä tyydyttää se, että suhteellisen lähellä Marsin pohjoisnapaa nyt kököttävällä Phoenix-luotaimella on Ilmatieteen laitoksen rakentama instrumentti, joka mittaa kaasukehän painetta.
Se, että suomalainen tutkimusväline on mukana Nasan ohjelmassa, ei ole tavatonta. ESA:n jäsenmaat tietenkin kilpailevat keskenään siitä, keiden laitteita valitaan lennolle. Mukanaolo osoittaa luottamusta laitevalmistusta kohtaan, mistä Suomessa on syytä olla tyytyväisiä.
Suomi liittyi ESA:an 80-luvun lopulla ja on ollut melko eturivissä ilmakehän tutkimuksessa sekä laitetasolla mukana luotaimissa ja satelliiteissa. Maassa on joitakin avaruusteknisen alan toimijoita, joista eräs löytyy Oulun yliopistosta. Nyt Oulussa hyödynnetään Phoenixin lähettämää informaatiota.
Luotaimen onnistunut lasku Marsin pinnalle ei ole sinänsä käänteentekevää, vaan tulevan datan sisältö ratkaisee Marsin "valloituksen" arvon. Ensimmäinen kunnollinen arvio lennon merkityksestä syntyy aikaisintaan syksyllä.
Marsiin päin on ollut liikennettä ennenkin. Pariin aiempaan luotaimeen menetettiin yhteys juuri laskuvaiheessa. Japanilainen luotain ajoi puolestaan maalin ohi, mutta ESA:n eurooppalainen laite lähettää yhä informaatiota planeetan kiertoradalta. Ja kaksi amerikkalaista mönkijää on toiminut vuodesta 2004 lähellä Marsin päiväntasaajaa.
Mönkijät ovatkin löytäneet mineraaleista merkkejä veden toiminnasta. Phoenix puolestaan tekee lähempänä pohjoisnapaa mittauksia muun muassa routakerroksesta. Se yrittää löytää viitteitä jäästä ja mikroskooppisista eliöistä.
Luotain menolippuineen maksaa satoja miljoonia euroja, mutta summa on pieni verrattuna asevarustelun kustannuksiin. Avaruustutkimus tuottaa myös enemmän yleishyödyllisiä arkipäivän sovelluksia.