Suomalaista tekniikkaa ollaan taas sinkoamassa lähiavaruuteen. Maata haravoiva SMOS-satelliitti saa sisäänsä suomalaisen sydämen, jonka tahdissa luotaimen on määrä mittailla maan pintaa ja planeettamme merialueita.
Kolmen, neljän vuoden päästä laukaistava satelliitti on Euroopan avaruusjärjestön ESA:n hanke, jolla selvitetään maan pinnan kosteutta ja merten suolaisuutta - sanalla sanoen ilmastonmuutoksen tekijöitä. Havaintojen perusteella kerätään perustietoa muun muassa siitä, miten pohjavesivarat ovat jakautuneet ja riittääkö makea vesi. Niin ikään mitataan kasvillisuuden tiheyttä, aavikoitumisen etenemistä sekä merivirtojen kehitystä.
"Golf-virran muutoksista osin riippuu, tarkoittaako ilmastonmuutos Pohjolalle kylmempää vai lämpimämpää tulevaisuutta. Vaikka tuloksista ei voi suoraan päätellä sitä, miltä esimerkiksi Suomi näyttää tulevaisuudessa, mittaukset ovat tärkeää pohjainfoa tutkijoille", tutkimusprofessori Heikki Järvinen Ilmatieteen laitokselta huomauttaa.
Veikeä vempele
Suomalaiset ovat rakentaneet satelliittiin sen ehkä kaikista keskeisimmän osan, maan pinnan kosteutta ja merten suolapitoisuutta mittaavan laitteen, kohinainjektioradiometrin. Hienolta kuulostava härveli on itse asiassa jalkapalloakin pienempi vempele, joita valmistetaan satelliittiin kaikkiaan kolme kappaletta.
TKK:n avaruuslaboratoriossa hiottavana oleva prototyyppi kykenee rekisteröimään maan pinnasta ja meristä lähtevän heikon mikroaaltokohinan, joka kertoo, miten kostea tai kuiva maa on tai mikä on meren suolan määrä.
"Näitä mittauksia tehtäneen kolme vuotta. Se ei ole pitkä aika, mutta riittää perustiedon saamiseen. Eikä esimerkiksi Venäjän tundran alueelta mittauksia ole aiemmin tehtykään", Järvinen tokaisee.
TKK:ssa hehkutettiin
SMOS-satelliitti kiertää valmistuttuaan maapalloa 750 kilometrin korkeudella. Satelliitilta vie pari tuntia aikaa kiertää maa ja kartoittaa kierroksellaan tuhannen kilometrin levyinen kaistale maa- ja merialueita. Koko planeetta ja sen maan pinta saadaan tutkituksi joka kolmas päivä ja merten suolaisuus kymmenen päivän välein.
"Satelliitilla saadaan tuiki tarpeellisia parametrejä, jos haluamme mallintaa aikaisempaa seikkaperäisemmin ilmastonmuutoksen syitä, nopeutta ja seurauksia. Tällaista tietoa ei monista maata kiertävistä luotaimista huolimatta ole vielä koskaan ennen saatu", TKK:ssa hehkutettiin tänään.
Teknillisen korkeakoulun avaruuslaboratorion lisäksi suomalaisista näytöistä vastaavat Ylinen Electronics sekä insinööritoimisto Toikka. Luotaimen kustannusarvio oli suomalaisilta vielä hakusessa, mutta satelliitin meikäläiseksi euro-osuudeksi arveltiin noin kymmenesosaa koko hinnasta.
Lue aamun artikkeli: Sukkulan tuho ei jarruta suomalaista avaruustutkimusta