petri.hakkarainen@kaleva.fi
Suomalainen suu mutustaa mieluiten suomalaista ruokaa. Niin ovat kuluttajat päättäneet. Nyt 85 prosenttia ruokakassin sisällöstä on kotimaassa tuotettua. Jos kysyntää ulkomaisille syötäville olisi enemmän kuin ruotsalaisen juuston ja saksalaisen keksipaketin verran, kauppa kyllä niitä meille myös enemmän tarjoaisi.
Mutta parku kalliista ruoasta jatkuu. Näin sitä huolimatta, että ruoan hinta suhteutettuna palkansaajien reaalitulojen kasvuun on halventunut koko EU-jäsenyyden ajan. Oikeasti köyhille ruoka on aina liian kallista, mutta samaan aikaan kalliiden herkkujen kauppa käy paremmin kuin koskaan ja roskiin kannetaan monessa kodissa hävettävän suuret määrät kelpo syötävää.
Keskustelu maataloustukien julkistamisesta on nostanut taas esille kysymyksen siitä, kuka ruoalla oikein rikastuu. Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään, mutta valtaosa ruoan hinnasta päätyy kaikkien laskelmien mukaan elintarviketeollisuuden ja kaupan tilille.
Reikäleivän hinnasta viljelijän pussiin putoaa nelisen prosenttia. Ainakin MTK:n mukaan suomalaisen maajussin tulokehitys on jäänyt viime vuosina pahasti jälkeen muista ammattiryhmistä.
Keskivertopalkansaaja käyttää 23 prosenttia tuloistaan ruokaan ja juomaan. Mukana ovat myös alkoholi ja ravintolalaskut. Kotiin kannettavaan ravintoon tuloista kuluu 13 prosenttia.
Ruoan arvonlisäveron alentaminen saa laajaa kannatusta, mutta vain hieman yli puolet kuluttajista uskoo todella hyötyvänsä veroalesta. Epäilijät pelkäävät, että voiton korjaa taas kauppa.
Maataloustuet julkistetaan ensi vuonna. Niin pitää ollakin, mutta mielenkiintoista on nähdä, millaista kateutta ja katkeruutta tukilistojen julkistaminen aiheuttaa. Vaarana on, että tuet mielletään sosiaaliavuksi eikä ymmärretä, että kyseessä on myös tuki kuluttajille. Haluamaamme kotimaista ruokaa ei kannettaisi kaupasta nykyhintaan ilman roimia maataloustukia.
Kuluttaja ja äänestäjä päättää lopulta, mikä on maataloustukien tulevaisuus. Pohdittavana on isoja asioita koko EU:ssa ja laajemminkin. Unionin budjetista maatalous vie lähes puolet, eikä uusien jäsenmaiden mukaantulo kevennä osuutta. Ainakin teoriassa maatalouden tukien ja tullimuurin poisto hyödyttäisi suuresti kaikkein köyhimpiä maita. Kelpaisiko afrikkalainen ruoka? Saisiko se kuitenkin pian suomalaisen hinnan?
Maataloutta harrastavien monimiljonäärien saamat tuet ovat suureksi vahingoksi koko elinkeinolle. Tiedot jättituista jäävät mieleen, eikä osata tai viitsitä laskea, millaista tuntipalkkaa tavallinen maatalousyrittäjä tuillaan nostaa. Viljelijät ovat jo kaivanneet, että yhtä aikaa tukitietojen kanssa julkistetaan esimerkkilaskelmia tilojen tuloista ja menoista.
Joku arvo on yhä laskettava kotimaiselle maataloudelle myös osana huoltovarmuusjärjestelmää. Moni on valmis maksamaan siitäkin, ettei maaseutu ole pelkkää pusikkoa ja ränsistyneitä rakennuksia.
Tukia maksetaan veronmaksajien pussista mitä moninaisimmille yrityksille, ja niistä kerrotaan yleisesti. Vastineeksi yhteiskunta odottaa työpaikkoja ja laadukkaita tuotteita. Niin pitää olla maataloudenkin kohdalla.
Rohkaisevaa on, että pienyritysten määrä maaseudulla kasvaa. Niitä on jo 70 000. Maatalous saa rinnalleen palvelun tarjoajia, rakentajia ja käsityön taitajia.