Suomalaiseen pulloveteen uskotaan, mutta liiketoimintaa on vaikea viedä maailmalle.
Esimerkiksi kouvolalainen Mika Merta kumppaneineen pyöritti pullovettä Lähi-itään myyvää Lumo-yritystä muutaman vuoden ennen kuin rahat loppuivat ja hanskat lyötiin naulaan.
Merran mukaan vedenpullotus olisi erinomainen esimerkki pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitusohjelmaankin kirjatusta "sinisestä biotaloudesta", mutta jostakin syystä bisnes ei ole Suomessa ottanut tuulta alleen.
- Suomessa pitäisi saada aikaan yhteistyötä yrittäjien kesken, Merta sanoo. Hänen mukaansa suomalaisesta vedestä pitäisi tehdä ulkomailla brändi. Kun yksi yritys pääsisi murtautumaan maailmalle, EU:n ulkopuolisesta viennistä tulisi kaikille paljon nykyistä helpompaa. Nyt tietotaito viennistä puuttuu, ja se koituu monen yrittäjän kohtaloksi, Merta näkee.
Lumon yrittäjät lähtivät leikkiin, koska jokainen maailman kansalainen tarvitsee vettä. Merta uskoo bisnesideaan edelleen.
Jättiyhtiöt vallassa
Maa- ja metsätalousministeriöllä ei ole tietoa siitä, miten paljon Suomessa pullotetaan vettä kaupallisiin tarkoituksiin.
Elintarvikealan toimialapäällikkö Leena Hyrylä Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta sanoo, että Suomessa on hyvät mahdollisuudet veden vientiin. Muutenkin hän on samoilla linjoilla Merran kanssa.
Erityisen vaikeaa on markkinoiden rakentaminen ja asiakkaiden löytäminen. Maailmalla vastassa ovat megayritykset.
Hyrylä kertoo myös, että Suomeen tuotavan pulloveden määrä on verrattain iso.
Museoviranomainenkin voi estää
Merta kumppaneineen perusti pullottamon omille mailleen.
Utsjokelaisen yrittäjän haave saada Karigasniemen kylän lähellä sijaitsevan Sulaojan vettä pulloon ja myyntiin kariutui siihen, että lähde on saamelaisen perimätiedon mukaan pyhä. Metsähallitus linjasi viime kuussa, että se ei vuokraa maitaan. Asiassa painoi saamelaismuseo Siidan eli paikallisen museoviranomaisen kanta.
Sulaojan hankkeesta teki poikkeuksellisen se, että lähde sijaitsee valtion mailla ja saamelaisten kotiseutualueella.