Aamu Itämerellä vuonna 1942. Myrsky on tyyntynyt, ja komentaja Anisim Pudjakov miehistöineen pystyy jatkamaan matkaansa Lavansaaren satamasta kohti Ruotsin rannikkoa.
Pudjakov kipparoi venäläistä Kumzha-sukellusvenettä. Aluksella on takanaan kunniakas historia: talvisodassa se oli venäläisten menestyksekkäin sukellusvene.
Pudjakov on kokenut upseeri, mutta tämä on hänen ensimmäinen taistelutehtävänsä päällikkönä. Kumzhan on Pudjakovin komennossa määrä seilata partioalueelleen Gotlannin ja Öölannin välille ja aiheuttaa viholliselle niin paljon tuhoa kuin mahdollista.
On 12. päivä lokakuuta. Pudjakov on kahden päivän päässä kuolemastaan.
Merenpohjan mysteeri
Antti Apunen laskeutuu kohti merenpohjaa Porkkalan edustalla yhdessä Janne Suhosen ja muiden Divers of the Dark -ryhmän sukeltajien kanssa. Takana on pitkä tutkimustyö ja lukuisia päiviä merellä tutkimuslaitteiden kanssa.
Sukelluslamppujen valokiilat pyyhkivät loputonta pimeyttä. On aika tarkistaa, pitävätkö arkistotiedot kutinsa.
Sukeltajat lähestyvät pohjaa. Valot paljastavat pitkän tumman hahmon. Se voi tosin olla kivimuodostelmakin, mutta ehkäpä kuitenkin...
– Se on todella sykähdyttävä hetki. Kun huomaa, että pimeydessä on jotain, mutta ei vielä tarkkaan tiedä mitä. Pettymyksiäkin on etsintätyössä tullut aivan riittävästi, Apunen summaa ensisukellusta hylylle.
Sukellusveneen tuho
Suomalaisten Kallbådan kuunteluasema havaitsee 14. lokakuuta 1942 räjähdyksiä merellä. Luutnantti Erkki Palosuo lähtee selvittämään asiaa Malmin lentokentältä Tupolev SB-10-koneellaan.
Samaan aikaan venäläisen sukellusveneen miehistö yrittää epätoivoisesti paikata alustaan Suomenlahdella. Sukellusvene on ajanut miinaan ja kärsinyt pahoja vaurioita.
Palosuo saapuu paikalle. Konekiväärimies Kalle Ahvensalmi huomaa aluksen, joka tekee välittömästi hätäsukelluksen. Palosuo pudottaa perään kaksi syvyyspommia ja uskoo upottaneensa aluksen.
Viimeinen leposija
Kun Divers of the Dark -ryhmä sukeltaa alukselle, sukeltajat tunnistavat sen nopeasti Kumzhaksi.
– Yksityiskohdat paljastivat veneen viimeiset hetket. Miinat olivat vaurioittaneet alusta niin pahasti, että sen oli ollut pakko nousta pintaan keskellä miinakenttää. Siksi Palosuolle tarjoutui niin oiva tilaisuus hyökätä, kertoo ryhmän jäsen Mikhail Ivanov.
– Syvyyspommi oli räjäyttänyt tornin luukun auki, ja miinojen paineaallot taas olivat vääntäneet torpedoluukut raolleen. Yksityiskohdat kertovat karusti, että miehistö oli viimeiseen asti yrittänyt pelastaa aluksen, Ivanov jatkaa.
Koskettavin näky sukeltajaryhmälle on kuitenkin raollaan oleva hätäpoistumisluukku. Joku on siis yrittänyt pelastautua aluksesta. Oliko Pudjakov itse vielä hengissä kun Kumzha vajosi hyiseen hautaansa? Entä kuinka moni miehistöstä oli elossa? Miinojen ja syvyyspommien armottomat paineaallot olivat varmasti tappaneet ainakin osan, mutta miksi kukaan henkiin jääneistä ei päässyt pinnalle?
Sukeltajat lähtevät takaisin kohti pintaa. Pudjakovin kipparoima alus katoaa taas ikuiseen pimeyteen.