Kotimaisten kukkien tuotanto pysyy tänä vuonna samoissa lukemissa kuin viime vuonna, jolloin Suomen kasvihuonekukkatuotannon tukkuhintainen arvo oli noin 105 miljoonaa euroa.
Alan yrittäjäjärjestön, Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtajan Ismo Ojalan mukaan ainakaan merkittävää kasvua ei ole näköpiirissä. Määrällistä kasvua saataneen ulos istutettavissa ryhmäkasveissa, joita tuodaan maahan vain satunnaisesti.
"Todennäköisesti ulos istutettavien tuotantomäärät ovat vähän suuremmat kuin edellisvuonna."
Ruusujen tuonti on kasvanut, ja lisäksi monien leikkokukkien, kuten krysanteemien ja neilikoiden, alkuperä on ulkomailla. Myös kuljetusta kestäviä purkkikukkia tuodaan paljon. Kukkakaupan kotimaisuusasteissa silti tuskin tapahtuu huomattavia muutoksia.
"Päänimikkeiden kotimaisuusaste on yli 90 prosenttia tänäkin vuonna. Joulutähdet, pelargonit ja begoniat ovat hyvin pitkälle kotimaisia", Ismo Ojala kertoo.
Tukkuarvojen mukaan leikkokukista kotimaisia on 60 prosenttia, sipulikukista yli 90 prosenttia, ruukkukasveista 65 prosenttia ja ryhmäkasveista yli 90 prosenttia.
Suomalaisen kasvihuonealan kokonaiskannattavuutta nakertavat erityisesti korkeat energiakustannukset.
"Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna energianhinnat ovat edelleen suhteellisen korkeat. Varsinkin sähkö ja tietysti myös polttoöljyt", Ojala sanoo.
Kasvihuonevihannesten ja koristekasvien hintoja ei ole vastaavasti saatu juuri lainkaan nostettua, minkä vuoksi alan yrittäjien tilanne on tiukentunut viime vuosina.
Kuljetusmatkasta tuontisuojaa
Lyhyet kuljetusmatkat ovat kotimaisten kukkatuottajien keskeinen kilpailuvaltti. Ruokakasvien kilpailutekijöinä pidetään kotimaisuutta sinänsä ja myös tuotantotapojen tuttuutta.
"Kuluttajat pitävät myös siitä, että he voivat mennä paikan päälle valitsemaan ja ostamaan kukkia pieniltä tuottajilta. Oman markkinan tuntemus ja kuluttajien päivittäinen kuunteleminen on vahvuus", Ismo Ojala toteaa.
Vuonna 2004 kukkatuonnin arvo oli 36 miljoonaa markkaa. Tästä vajaa puolet on leikkokukkia, joista valtaosa tuodaan Hollannista. Keski-Amerikassa ja Afrikassa tuotettuja leikkokukkia tuodaan Hollannin kautta. Suomeen tuodut kukkivat ruukkukasvit ovat useimmiten lähtöisin Tanskasta ja viherkasvit Hollannista. Muita huomattavia tuontimaita ovat Saksa ja Belgia.
Hollannin valta-asemaa ei toistaiseksi näytä mikään uhkaavan. Ojala uskoo, että Afrikan ja Keski-Amerikan tuonnin nousu aiheuttaa paineita Hollannille. Myös EU:n uudet tuottajamaat voivat saada jonkinlaisen roolin.
Suomestakin koristekasveja viedään ulkomaille, mutta tätä ei voida pitää mittavana. Kukkien tuotanto suunnataan suosiolla kotimaan kysynnän tyydyttämiseen.
"Suomen kustannustasolla on hyvin hankala lähteä viemään", Ojala muistuttaa.