Hävitty ottelu on aina hävitty ottelu ja se harmittaa. Tiukassa paikassa hävitty tiukka ottelu harmittaa kaikkein eniten. Tunnelmat leijonaleirissä olivat ymmärrettävästi apeat ja melkein vihaisetkin Kanadalle kärsityn niukan 2-1-tappion jälkeen.
Suomen pelaajat eivät jää pyörimään muitten jalkoihin kisakylään. Heitä olympiaturnauksen mitaliottelut eivät enää kiinosta vaan he pakkaavat matkalaukkunsa ja suunnistavat kukin tahoilleen.
Vaikka Suomi pelasikin hyvän turnauksen, ei olympiakaukalosta jää kuitenkaan hirveästi muisteltavaa. Vain mitalistit muistetaan. Hävinneet ovat hävinneitä, vaikka kaatuisivat kuinka saappaat jalassa.
Parempi voitti
Puolivälierässä ei voi syyttää huonoa tuuriakaan, sillä kaikkien tilastojen valossa Kanada oli parempi. Joukkueen kapteeni Teemu Selänne piti ottelua kuitenkin Suomen parhaana näissä kisoissa.
"Minua tappiossa harmittaa kaikkein eniten, että se tuli parhaaseen otteluumme. Pelasimme hyvin ensimmäisen erän alkua lukuun ottamatta. Mitä pitemmälle ottelu eteni, sen paremmin pääsimme siihen sisään. Meillä oli paikkamme mutta tällaista tämä on", kertasi Selänne.
Tuomaria ei syytetty
Amerikkalainen tuomari Dennis Laruekaan ei saanut Suomen pelaajilta kritiikkiä. Häntä jopa kehuttiin. "Tuomari antoi pelata jääkiekkoa. Ehkä suomalaisten silmälasien läpi nähtynä joku jäähy saattoi jäädä viheltämättä, mutta ei hän kaikkia suomalaistenkaan rikkomuksia noteerannut. Mielestäni hänellä oli aivan hyvä linja", kehuskeli Mikko Eloranta Larueta.
Elorantaa pisteli putoaminen turnauksesta niin paljon, ettei halunnut ajatella lähitulevaisuutta. "Turha tänne on jäädä pyörimään. Kisat ovat meidän osaltamme ohitse", kiteytti Eloranta.
Kiekon pyörimisestä enemmän kanadalaisille Elorannalla oli tilastoja tukeva kantansa: "Voitto pitää ansaita eikä odotella, että onni puuttuu peliin. Pelasimme turnauksessa neljä ottelua ja niissä kolmessa huonon ensimmäisen erän. Pakkohan sellaisen on jossakin vaiheessa kostautua", mietti puolestaan Sami Kapanen.
Alku taas hankalaa
Suomen heikoimmat hetket osuivat ensimmäisen erän alkuun. Tuntui kuin leijonat olisivat taas kerran katsoneet suuria NHL-tähtiä liikaa ylöspäin. Joe Sakicin maali oli ammattimiehen työtä. Tilanne avautui helpohkosti, eikä Jani Hurmeella ollut paljonkaan tehtävissä, kun maalinsylkijä oli hänen edessään.
"Sakic tiesi tarkalleen, mitä teki. Vähän tuntui, että siellä on katseltu videoita. Laukaus ei ollut mikään kova mutta tarkka se oli. Vähän se kieltämättä jäi kismittämään", myönsi Hurme.
Erä oli täydellisesti Kanadan. Nikkareittenkin karisma alkoi ottelun vanhetessa kuitenkiin himmetä. Vaikka toisen erän alussa Kanada pääsikin tekemään vastaiskusta jo 2-0, Suomi kuittasi tilanteen Niklas Hagmanin maalilla. Taas ottelu oli asemasotavaiheessa. Loppua kohden tunnelma nousi nousemistaan ja kanadalaiset olivat selvästi helpottuneita ottelun päätyttyä.
"Rankka matsi se oli. Joukkueemme pelasi hyvin molemmissa päissä. Tällaisen joukkueen maalissa on hieno pelata. Meno oli loppuun asti kovaa. Hiki siellä tuli. Nyt täytyy tankata tukevasti", arvioi Hurme.
Kimmo Timonen oli huomattavasti kriittisempi, vaikka olikin varma, että summeri pelasti Kanadan. "Pelasimme ainakin ensimmäisen erän aivan liikaa Kanadan ehdoilla. Emme saaneet omaa peliämme kuntoon tarpeeksi nopeasti. Loppua kohden kone sitten lämpeni ja me panimme Kanadan ahtaalle. Vielä viisi minuuttia lisää, niin olisimme tehneet sen kaivatun maalin", sanoi Timonen.
Voitto antoi paljon anteeksi
Kanadalle voitto antoi anteeksi kaikki heikot esitykset alkusarjassa. Nyt niitä ei enää muisteta ja tunnelma nikkarileirissä kohoaa, kun tie finaaliin on tasoitettu. Valko-Venäjä tuskin pystyy antamaan edes vastusta.
Kanadan päävalmentaja Pat Quinn laskeskeli ennen kisoja, että on tärkeintä voittaa kolme oikeata ottelua. On aivan yhden tekevää, miten pelit päättyvät alkusarjassa. Kun kolmesta viimeisestä ottelusta selviää voittajana, kulta on taskussa.