Kolumni

Suo­ma­lai­sia täh­ti­het­kiä, osa 1

Entinen tv-juontaja pysäköitsee autoaan ahtaaseen paikkaan kadun varrella Helsingissä.Tilaa on kuin pienessä käsineessä.

Entinen tv-juontaja pysäköitsee autoaan ahtaaseen paikkaan kadun varrella Helsingissä. Tilaa on kuin pienessä käsineessä. Takapuskuri työntyy taakse pysäköidyn auton etusäleikköön, johon tulee lommo.

Miten suomalainen entinen tv-juontaja tällaisissa tapauksissa menettelee?

Nousee autostaan, kiroilee kuin jänisräikkä ja lähtee puolijuoksulla käväisemään kämpillään. Sieltä hän hyppää kadulle tuommoinen isohko palokirves kädessä.

Entinen juontaja säräyttää kättä pidemmän välineensä kolhimansa auton etuikkunasta sisään.

Tapaukseen sopiva sananlasku: esteet katoavat etevän tieltä.

Entinen mäkihyppääjä kattaa mökin pöytään kaksi litraa vodkaa ja pullollisen kossua. Laimentavaa elementtiä, lantrinkia, ei ole kuin järvessä ja se on kaukana rannassa.

Viinaa juodaan. Ryypyn välissä hyppääjä häviää sormikoukussa kylmäkaapin kokoiselle rakennusmiehelle.

Miten suomalainen entinen mäkihyppääjä tällaisissa tapauksissa menettelee?

Menee tietenkin kuisti rytisten mökkiin, josta hän ponnistaa puukko tukenaan takaisin. Hyppääjä pistää voittajaa pari kertaa selkään. Sitten tilaillaan takseja, ambulansseja, poliisisetiä.

Tapaukseen sopiva sananlasku: elämässä onnistaa, kun vain jaksaa ponnistaa!

Puukkoa lapaluuhunsa ottanut rakennusmies tulee iltapäivälehdellä julkisuuteen. Mies saa oman viisitoistaminuuttisensa.

Pääsivulla hän kehuu voimillaan. Niitä jumaliste on. Penkistä nousee raskaasti rautaa. Köydenvedossa tulee yleensä kultaa. Sormen kun kuule koukistaa, niin se on kuin pesäpallomailan taivuttaisi.

Entiselle mäkihyppääjälle mies sanoo antavansa anteeksi, vaikka pahalta tuntuu, kun takaapäin sohaistaan. Asia on erikseen kun tullaan päälle reilusti edestä ja moralisoidaan rintapuolta.

Tapaukseen sopiva sananlasku: kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

petri.laukka@kaleva.fi