Maailmanpankin pääjohtajan James Wolfensohnin mielestä Madridin apukokouksessa Irakiin luvatut 13 miljardia dollaria ovat "hyvä alku" maan jälleenrakennukselle. (Suomi lahjoittaa viisi miljoonaa euroa yli oman EU-budjettiosuutensa.) Summa on kuitenkin hyvin kaukana lähivuosien tavoitteesta siitä huolimatta, että miehitysvalta Yhdysvallat on luvannut auttaa rauhan, demokratian ja infrastruktuunin kohentamista 20 miljardilla.
Kaukaiselta vaikuttaa myös konkreettisen jälleenrakennuksen pääsy kunnon vauhtiin, vaikka amerikkalainen käskynhaltija Paul Bremer puhuukin erinomaisista edistysaskeleista. Väkivalta on punaisella tasolla - amerikkalaisia vastaan hyökkäillään jossakin päin maata joka tunti. Iskujen kohteeksi kelpaisi toissijaisesti vaikka Unicef. Viimeksi joutuivat väijytykseen ukrainalaiset "rauhanturvaajat" - ilmeisesti miehittäjinä tai vain kaaoksen lisäämiseksi.
Tuoreen mielipidemittauksen mukaan 67 prosenttia irakilaisista olisi sitä mieltä, että miehitys on laiton, kun vastaava luku oli toukokuussa 46.
Amerikkalaiset ovat joutuneet toteamaan esimerkiksi terrorismin vastaisen tiedustelunsa valmistautumattomaksi ja huonoksi muun muassa sen takia, että maan kieli, mentaliteetti ja kulttuuri ovat vieraita. Samoin he ovat joutuneet toteamaan, että suuren monikansallisen lisäjoukon saapuminen maata vakauttamaan on epätodennäköistä.
Presidentti George Bush totesikin vastikään, että terrorismin kitkemiseksi on parasta toimia irakilaisten avulla. Eräs keino on yrittää vahvistaa irakilaisia poliisivoimia.
Tässä astuu kuvaan mukaan myös Suomi, jolla on kokemusta poliisiyhteistyöstä vuodesta 1994 Balkanilta. Suomi on pitkään, ja tavallaan ennakoivasti, valmistellut muutaman poliisikouluttajan lähettämistä irakilaisten avuksi. Heidät tullaan ilmeisesti sijoittamaan Jordaniassa toimivaan koulutuskeskukseen. Harkinnassa on ollut myös asiantuntija-avun antaminen Irakin oikeuslaitoksen remontille.
Sen sijaan kotimainen keskustelu rauhanturvaajien lähettämisestä paikan päälle on poikki. Asiasta puhuttiin aiemmin syksyllä, mutta tuolloin ei ollut vielä tietoa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta.
Nyt halutaan seurata, mitä turvaneuvostossa väkisin väännetty resoluutio merkitsee käytännössä. Nyt tarkkaillaan Irakin turvallisuustilanteen kehitystä sekä sitä, saako Yhdysvaltain tulevaisuudessakin johtama monikansallinen "rauhanturvaoperaatio" täydennystä ja mistä.
Suomen lähtökohta on selvä: omien hypoteettisten joukkojen pitäisi olla mieluiten YK:n komennossa. Suomalaisilla on kokemusta kuulumisesta Naton alaisuuteen Kosovossa ja Afganistanissa, mutta Irak on toinen juttu.
Suomi todistaa hyödyllistä kumppanuuttaan muillakin terrorismin vastaisen sodan rintamilla. Afganistanissa on 50 suomalaista - kivääri selässä - panemassa Kabulin sairaaloista ja kouluja kuntoon. On myös puhuttu 30-40 miehen lisäjoukon lähettämisestä Kabulin ulkopuolelle.
Esimerkiksi Saksa on jo laajentamassa Afganistan-joukkojensa toimintareviiriä. Sen aktiivisuutta selittänee erityinen halu todistaa Yhdysvalloille, ettei se ole hypännyt ulos liittolaismaiden kelkasta suurista Irak-erimielisyyksistä huolimatta.
Suomella on lisäksi kaukaisessa Afganistanissa oma välitön intressinsä: 80 prosenttia Suomessa myynnissä olevasta heroiinista on kuulemma sieltä peräisin.