Avustustyöt Suomen Punaisen Ristin kenttäklinikalla Komarin kylässä Sri Lankan itärannikolla sujuvat kuin rasvattu.
Jyväskyläläinen lääkäri Ilkka Mikkonen on juuri lopettelemassa päivän viimeisen potilaan hoitoa. Neljävuotiaalla Itaman-pojalla on paha hengityselinten tulehdus, johon Mikkonen määrää niin tehokkaita troppeja, että Itamanin pitäisi olla kohta terve kuin pukki.
"Hengityselintulehdukset, keuhkokuume ja vilustumisvaivat ovat tyypillisimpiä syitä vastaanotolle tuloon. Sitten on luonnollisesti hyökyaallon aiheuttamia ruhjevammoja ja tulehtuneita haavoja", Mikkonen luettelee viikatessaan lääkärintakkiaan tuolin selkänojalle.
Näppäräkätinen suomalaisryhmä pystytti klinikan Komariin Thirukkovillen ja Pottuvillen pikkukaupunkien väliin kaatosateessa toissa viikonloppuna.
Viikkoa myöhemmin klinikka toimi jo täyttä päätä, sen ympärille oli rakennettu aita, generaattorit puksuttivat sähköä ja ryhmän teknikot olivat askarrelleet läheiseen puuhun jopa suihkuaparaatin, jossa Mikkonenkin kävi huuhtaisemassa päivän hiet pois.
Potilaita klinikalla oli lauantaihin mennessä käynyt 174. Klinikalla onnistuvat kaikki samat hoitotoimet kuin suomalaisessa terveyskeskuksessakin, sillä erotuksella tosin, että röntgeniä ei ole käytettävissä. Röntgeniä tarvitsevat potilaat lähetetään Pottuvilleen ja sieltä edelleen eteenpäin.
"Saimme klinikan tänne mielestäni juuri sopivaan aikaan. Pystymme nyt ehkäisemään monien epidemioiden puhkeamisen. Pelättyjä kulkutauteja täällä ei onneksi ole ainakaan vielä esiintynyt", Mikkonen selvittää suihkunraikkaana.
Ylivoimaisesti
vaikein operaatio
Vaikka työ nyt sujuukin, oli alku hankalaa: "Oikean paikan löytäminen oli erittäin vaikeaa, koska hyökyaalto tuhosi rannikkoa niin hirveän pitkältä matkalta. Järjestelyjen ja katastrofin laajuuden vuoksi tämä on ollut ylivoimaisesti vaikein operaatio, jossa olen ollut mukana", selvittää ryhmää johtava Hannele Virtanen.
Vaikka hommat on nyt saatu vauhtiin, ei Virtanen suinkaan aio levätä kenttävuoteellaan.
"Aiomme laajentaa tätä niin, että tuonne hyökyaallon katkaiseman sillan toiselle puolelle Thirukkovilleen tulee telttaan etäpiste, jossa on joka päivä paikalla sairaanhoitaja ja lääkäri. Sillä tavalla nekin potilaat, jotka eivät pääse tänne, saavat hoitoa", Virtanen suunnittelee.
Ryhmän terveydenhoitajat ovat myös käyneet Pottuvillen suunnassa tutkimassa olosuhteita.
"Ruokaa ja perustarvikkeita tuntui olevan riittävästi, mutta muuten nämä ihmiset ovat aika lailla tyhjän päällä. Monilta on mennyt koti ja omaiset. Parin viikon päästä täällä alkaa hiljetä, monet avustusjärjestöt vetävät pois henkilökuntaansa ja maailman huomio kääntyy muualle. Mutta nämä ihmiset tarvitsevat apua senkin jälkeen", pohtii terveydenhoitaja Hilkka Hellen.
Kenttäklinikalla yritetäänkin saada aikaa sellaista muutosta, joka parantaisi ihmisten elinoloja pysyvästi.
"Enhän minä ole täällä mitenkään korvaamaton. Heti kun saadaan paikallisia ihmisiä tekemään tätä samaa työtä, me vetäydymme pois. Siitä se muutos lähtee", Hellen uskoo.
Vaikka hyökyaaltokatastrofi toikin Sri Lankaan uskomattoman määrän tuhoa ja hävitystä, mahtuu joukkoon sentään iloisiakin tarinoita.
"Tuosta lähikylästä kävi klinikalla äiti ja pieni vauva. Vauva oli syntynyt täsmälleen samana hetkenä, kun hyökyaalto iski. Hiukan vauveli oli alipainoinen, ja sillä oli vähän hengityselintulehdusta, mutta muuten perhe voi oikein hyvin", iloitsee kaksikon tutkinut Mikkonen.