Kolumni

Suo­ma­lai­set taas Saksaa aut­ta­mas­sa, nyt au­to­asiois­sa

Saksan autokanta ei ehdi vanhenemaan.

Saksan autokanta ei ehdi vanhenemaan. Siellä pystytään vaihtamaan menopeliä tiuhaan, kun käytetyt ajokit tekevät kauppansa sikäläisittäin hyvään hintaan Venäjälle, Viroon ja vähän muuallekin entisen Varsovan liiton maihin - sekä nykyään myös Suomeen. EU-tuomioistuimen vajaan kuukauden takaisen veropäätöksen sovellutukset ovat osoittaneet, että meille kannattaa tuoda erityisesti isohkoja, jo melko monia vuosia käytössä olleita ajokkeja. Varsinkin dieseleissä ero entiseen tuontihintaan on suuri.

EU-tuomioistuin totesi, että on unionin lainsäädännön vastaista määrätä käytetylle tuontiautolle enemmän veroa kuin sitä on jäljellä vastaavassa kotimaassa myytävässä menopelissä. Kun vero on sama ja lähtöhinnassa roima ero, muutaman vuoden ikäinen ajokki havaitaan monesti kymmeniä prosentteja totuttua edullisemmaksi.

Suomalaiset ovat käyttäneet uutta mahdollisuutta innokkaasti. Monet ovat tehneet kohtuulliset kaupat ja tuodulla autolla ajaa pitkään. Asiantuntemusta täytyisi kuitenkin olla. Muutamia on onnistuttu huijaamaan.

Hintaetu on vetävä houkute. Ovathan uudet autot Suomessa poikkeuksellisen kalliita. Tanskassa ne ovat tosin vielä hintavampia, mutta yleensä eurooppalaiset ostavat ajopelinsä rutkasti halvemmalla. Meillä verotus keskimäärin kaksinkertaistaa uusien ajokkien hinnan.

Kun päätös oli odotettu, autokauppa varautui siihen. Käytetyistä on jo hyvän aikaa tarjottu vaihdossa takavuosiin verrattuna matalaa hyvitystä. Useat kolmen, neljän vuoden ikäisen kärryn omistajat toteavat, että porras uuteen on hypähtänyt liian ylös. Moni on päättänyt ajaa nykyisellä niin kauan kuin kosla kestää. Sen jälkeen liitytään sankkaan Keski-Eurooppaan autokaupoille lähtevään joukkoon. Nykyään se on sikäli helppoa, että internetin välityksellä voi ennakkoon katsella tarjontaa.

Ainakin hengessään on jo pitkään ollut syytä nostaa hattua niille, jotka ostavat uudenkarhean henkilöauton. Kadehtia ei kannata. He maksavat samalla tuhdin pinon kahisevaa veroina yhteiseen kassaan. Eivät varmaan riemumielin, mutta vapaaehtoisesti kuitenkin.

Näinä päivinä uuden ostajat ansaitsevat jo komean kumarruksen. Välirahaa ovat kasvattaneen käytetyn arvon tippumisen lisäksi uusien autojen tehdashintojen korotukset. Siltä suunnalta on ostajille odotettavissa lisää kehnoja uutisia. EU:n komission mukaan tehtaat eivät saa myydä tuotteitaan erityisen halvalla niihin muutamiin maihin, joissa autovero on erityisen kova. Tähän saakka ne ovat niin menetelleet tasatakseen edes vähän lopullisia hintoja.

Käytettyjen pirssien virta Saksasta ja vähän Ruotsistakin alkoi veropäätöksen jälkeen niin rivakasti, että valtiovarainministeriö on ehtinyt hihkaista ilmoille ilonsa autoveron määrän kasvusta. Kai niinkin voi ajatella. Kaikki puolet asiassa eivät kuitenkaan ole valoisia. Se ei paljon haittaa, että avitamme saksalaisia pysymään tuoreessa autokannassa. Yritetään iloita heidän puolestaan. Hyväksi ei kuitenkaan liene, että monet suomalaiset tulevat samalla ostaneeksi hieman suuremman auton kuin tarvitsisivatkaan. Epäviisasta on sekin, että käytettyjä kärryjä kuskataan maahan, jossa autojen keski-ikä on entuudestaan eurooppalaisittain erittäin korkea.

Valtiovarainministeriön pitäisi nyt kyetä uuteen harkintaan. Tiettävästi VM suunnittelikin antavansa huomenna ehdotuksen autoveron korjaamiseksi. Niin vaikeaa se kuitenkin on, että puuhaa on siirretty ainakin kahdella viikolla. Ilmeisesti VM on autoverotuksen osalta pudonnut pahasti vanhoihin uriin ja vain ulkopuolinen pakko saa tekemään tarkistuksia.

Jos eduskunnasta löytyisi riittävästi tervettä järkeä, se maan korkeimpana päättäjänä voisi kertoa VM:lle, mitä autoveroasioissa kuuluu nyt tehdä.