Savonlinnan oopperajuhlien alussa festivaalin suomalaisia taiteilijoita on kuohuttanut uuden taiteellisen johtajan Jari Hämäläisen Itä-Savo-lehdelle antama haastattelu, jossa hän julistaa festivaalin kääntyvän kohti Keski-Eurooppaa.
"Ajat muuttuvat. Se, että solistit ovat suomalaisia, ei ole itsetarkoitus. Maailmalla on paljon hienoja laulajia, joita ei tunneta Suomessa", lokakuussa työnsä aloittava johtaja linjaa. - "Eikö yleisöstä ole mielenkiintoista kuulla uusia solisteja vanhoissa produktioissa?"
Suomalaisten laulajien osuus Savonlinnan solistikunnasta kutistuu minimiin heti ensi kesänä. Sopimukset on jo allekirjoitettu, ja monet festivaalin kotimaiset laulajakonkarit joutuvat yllättäen etsimään töitä muualta.
Vakituista kiinnitystä vailla oleville taiteilijoille juhlien uusi henkilöstöpolitiikka on vakava asia, kun Kansallisoopperankin tilanne tuntuu rahavaikeuksien ja johtajavaihdoksen vuoksi huolestuttavalta.
Savonlinnan oopperanjohtaja Jan Hultin haluaa tyynnytellä mielialoja. Hänen mukaansa tilannetta ei pidä nähdä näin dramaattisena. Suomalaisia laulajia ei suinkaan heitetä Olavinlinnasta yli laidan.
"Nämä ovat herkkiä asioita. Lehtihaastattelu antaa nyt väärän viestin. Voi saada käsityksen, että suomalaiset ovat huonoja ja heitä ei haluta tänne. Se ei missään tapauksessa ole Jarinkaan tarkoitus", Hultin tarkentaa.
Suomalaisuuden
leima säilyy juhlilla
Hämäläinen (s. 1963) toimii tällä hetkellä Pforzheimin oopperan johtajana Saksassa. Ura Keski-Euroopassa alkoi 1990-luvun alussa oopperan harjoittajana eli korrepetiittorina Hildesheimissa. Nykyään hänet tunnetaan myös kapellimestarina.
Hultinin mukaan Savonlinnan 2008 miehityksistä näkyy, että Hämäläisellä on ollut rajallisesti aikaa tutustua suomalaisiin laulajiin. Seuraavina kesinä tilanne voi jo näyttää toisenlaiselta.
"Suomalainen leima pitää säilyttää oopperajuhlilla. Ensi kesänäkin meillä esiintyvät Jorma Hynninen, Jaakko Ryhänen, Jukka Rasilainen ja monet muut. Mika Kares on oopperajuhlien vuoden taiteilija 2008 ja hän laulaa Mefistofelen pääroolin", Hultin puolustautuu.
Silti juhlille täytyy aina pestata hyviä kansainvälisen luokan taiteilijoita, sellaisia tähtiä kuin kuubalais-amerikkalainen sopraano Eglise Gutiérrez kiitetyssä Lucia di Lammermoorissa.
"Jossakin mitassa tarvitsemme tällaisia ´nimiä´ täydentämään vahvaa kotimaista osaamista. Tavoitteemme on olla vuonna 2010 maailman kolmen johtavan festivaalin joukossa. Se merkitsee kehittämistä joka saralla", Hultin kertoo.
"Harhakäsityksiä syntyy usein, kun pohditaan, ratkaiseeko laatu vai kansalaisuus. Jos sanotaan, että tärkeintä on laatu, se kääntyy helposti painotukseksi, että suomalaisia ollaan panemassa syrjään. Laadukas ooppera on kansainvälinen taidemuoto. Sen mahdollisuudet avautuvat juuri siitä, että lavalla voi olla seitsemää eri kansallisuutta tekemässä esitystä yhteisellä kielellä."
Kotimaisen nykyoopperan osuus on Savonlinnassa pysynyt Hultinin johtajakaudellakin vahvana. Vähän yli viikko sitten sai kantaesityksensä Olli Kortekankaan Isän tyttö. Kesän ohjelmassa ovat myös Jaakko Kuusiston Koirien Kalevala ja Jukka Linkolan Hui kauhistus!
"Itse asiassa meillä ei ole koskaan tehty näin paljon kotimaista oopperaa, ei edes Martti Talvelan aikana. En näe mitään syytä, etteikö linja voisi jatkua tulevaisuudessakin", oopperanjohtaja sanoo.
Hultin itse näkee juhlansa eräänlaisena ikkunana, kansainvälinen foorumina, jonka kautta on mahdollista esitellä alan suomalaista osaamista ulkomaalaiselle yleisölle, kriitikoille ja ooppera-alan ammattilaisille.
"Kun ikkunan läpi katsotaan toiseen suuntaan, tuomme Suomen kansalle erimaalaisia taiteilijoita ja vierailevia oopperataloja."
Suomessa toinen ammattilaisten näyteikkuna on Kansallisooppera. Hultin kuuluu sen uuteen kriisihallitukseen, ja hänen nimensä on myös noussut esille Kansallisoopperan pääjohtajan Erkki Korhosen mahdollista seuraajaa pohdittaessa.
"Työskentelin aikoinaan seitsemän vuotta Kansallisoopperassa tuotantopäällikkönä. Valehtelisin jos sanoisin, etten olisi jossain vaiheessa ajatellut, haluaisinko joskus myös johtajaksi. Sen takia olenkin pohtinut tämän asian ajoissa valmiiksi. Saatoin lupautua Kansallisoopperan hallitukseen, koska en tulevaisuudessakaan halua missään olosuhteessa toimia laitoksen johtajana", Hultin kertoo.
"Olemme Savonlinnan oopperajuhlien kehitystyössä vasta alkumetreillä, enkä halua lähteä pois kesken kaiken. Unelmani on tehdä oopperajuhlista huippufestivaali, jolla on voimaantunut, avoimeen keskusteluun pystyvä, ei liian johtajavetoinen organisaatio. Joitakin vuosia sitten täällä vielä kysyttiin pienimmätkin asiat johtajalta."
Kansallisoopperan tulehtunutta tilannetta Hultin ei kommentoi, vaan vetoaa hallituksen jäsenten sopimukseen tiedotuspolitiikasta.
"Yleisesti ottaen taidelaitoksista voi sanoa, että niissä pitäisi suosia enemmän yritysmaailman johtajasopimuksia, jolloin irti pääsemisen peruste voi olla vain erilainen näkemys hallituksen kanssa. Ei tarvitsisi aina etsiä hirveän raskauttavia syitä työsuhteen purkamiseen, ikään kuin osoittaa johtaja epäkelvoksi. Liike-elämässä potkujen saaminen ei välttämättä tarkoita, että johtaja on huono. Elämä jatkuu ja työpaikkoja tarjotaan myös potkujen jälkeen."
